Vanha Tateka-teollisuusvalaisin, tällä kertaa mökillä

Ajelin mökille helteeseen, sateeseen ja ukkoseen, joten nyt olikin sopiva hetki sisäpuuhille. Vanha Tateka pääsi valaisemaan peräseinälle, josta on puuttunut valonlähde. Tuo on mukava työvalaisin ja yleisvalaisin. Nämä nimittäin valaisevat kunnolla. Pirttipöydän ääressä syödään, mutta myös etätyöskennellään, joten siksi valolla on väliä. 

Kaupunkikodissa on jo yksi melkein samanlainen ja nyt on sitten täällä möksälläkin omansa, niin ei tule ikävä. Bumlingit ovat minulle aina ikuisesti nro 1. mutta nämä vanhat teollisuusvalaisimet tulevat oikein hyvänä kakkosena.

Tateka sattuu muuten olemaan samaa sinivihertävänharmaata sävyä kuin kesämökin toinenkin seinälamppulöytö. Tuo pienempi seinälamppu entisöitiin Tampereen Pispalassa valaisinkorjaamo Pannuhuoneella, ja ansaitsisi kyllä sekin tuonnempana ihan omankin postauksensa. 

Vanha toimistokaappi astiakaapiksi

Taas on kierrätetty ja "tehty löytöjä". Vastahan postasin täältä keittiöstä, ja nyt on jo tilanne elänyt. Tapojeni mukaisesti en voinut vastustaa, kun vanhalla rojulla oli hätä. 

Iskun vanha täyspuinen lasiovinen toimistokaappi, olettaen 50-60 -luvulta, oli aiemmin viikolla menossa silmieni edessä roskiin. En hennonnut antaa sen mennä, ja lopputuloksena keittiöni täydentyi ihan yllättäen astiakaapilla. 

Seinäkaapissa on paksua lasia olevat ovet, kaunis profiili ja kivat yksityiskohdat. Tästähän saisi vaikka mitä tuunaamalla. Taustaseinälle tapettia, kenties hiontaa puuosille ja maalia tai lakkaus. Päädyin vanhaa kunnioittavaan ja laiskempaan vaihtoehtoon: pyyhintä, seinään kiinnitys (kiitos Jari), ja paljon ihastelua. 

Kaapin tummasävyinen mudan värinen taustaseinä on kymmenien vuosien takaa, mutta taas ihan in ja ihanin. 

Siellä on nyt alkuun vanha maljakko (hylättynä löydetty sekin vuosia sitten), eilen ilta-ajelulla marjatilalta ostettu mansikkamehupullo, sekä lasten kanelisokeri.

Mitä mieltä?

Keittiön vanha sisustus ja kuusiruutuinen ikkuna

Otin iltavalossa muutaman kuvan vasta siivotusta keittiöstä. Viisi kuukautta sitten tapahtuneen muuton jäljiltä oli jäänyt, minnes muualle kuin tänne keittiöön, muutama purkamaton kassi. Nyt nekin on viimein selätetty ja päätin juhlistaa kesälomasiivoustani kuvilla ja blogipostauksella.

Tämä bloggaaminen vaatii taas totuttelua, kun tuntuu, ettei ole mitään sanottavaa. Mutta ei kai sitä paljoa tarvitse ollakaan...? 

Keittiön kalustus on ihan sitä samaa vanhaa ja sekalaista. Pinnasohva, korkeampi astiakaappi ja aikanaan entisöimäni patakaappi jatkavat uskollisina seuralaisina. Katossa roikkuu aikanaan Tanskasta nettikaupan kautta löydetty sininen bumling. Seinällä on omatekemää tuotantoa 20v takaa (lopulta muuten näin tuon taulun livenä Kööpenhaminassa vuonna 2017, kuten tuossa postauksessani haaveilen). Ainut uusi kaluste on tänne varta vasten ostettu vanha kustavilaispöytä. 

Ehkä tärkein sisustuselementti on kuitenkin kuusiruutuinen ikkuna, jonka alati vaihtuva kaupunkimaisema antaa ihan oman mausteensa tähän soppaan. 

Kustavilaiskaunotar oli löytö

Kustavilaispöytää en tiennyt haluavanikaan, ennen kuin se tupsahti eteen tori.fi’ssa. Minä ja lapset, ja vieraatkin, olimme syöneet kirjoituspöydän ääressä jo puolentoista vuoden ajan. Edellisessä vuokra-asunnossa oli näet minikeittiö, jonne mahtui pieni pitkulainen kirjoituspöytä.

Muutettuani talvella kivitalosta kivitaloon, tällä kertaa 1920-luvun uljaaseen talovanhukseen, sain ihan oikean keittiön, jonne mahtuu ihan oikea ruokapöytä. Siitä alkoi aarteen etsintä.

Köökin malli on aikalailla neliö, joten pyöreä muoto alkoi tuntua pohdintojen jälkeen parhaalta vaihtoehdolta. Kiire ei ollut, selailin toria aina muistaessani. En halunnut kiirehtiä ostosta vaan odotella sopivaa, enkä myöskään maksaa pöydästä paljoa. Lopulta sinivihreän suuntaan taittava harmaa kustavilaiskaunotar tupsahti eteen ja vieläpä kotikaupungista. Pöytäkaupat saatiin hierottua pikavauhtia ja nyt on syöty jo oikean ruokapöydän ääressä pari kuukautta.

Istuimina toimivat täysin eri maailmasta olevat mustat Ikean neljän euron jakkarat, sekä musta pinnasohva. Jollain oudolla tavalla kaikki kuitenkin sointuvat yhteen...?

Pöytä siirtyi (onneksi) lapsiperheestä lapsiperheeseen. Ostettaessa pöydän kannessa oli pari pientä kolhua ja ne olivatkin ns must mulle. En halua hankkia ihan uutta tai virheetöntä. Kun kalusteessa on jo valmiina pienet kauneusvirheet ja elämän jäljet, eivät omien lasten (ja itseni) aiheuttamat kolhaisut tunnu enää missään.

Lisää kuvia lupaan myöhemmin. Ja onhan tätäkin jo hivenen tuunattu, siitäkin lisää tuonnempana. Nyt mukavaa ja aurinkoista alkanutta viikkoa ja terkkuja mökiltä.

ps. Instagramissa on aina uusimmat käänteet, niin mökiltä kuin kaupungista, joten tervetuloa mukaan sinnekin.

Vanha teollisuusvalaisin | Tateka

Elämä heitti eteen vanhan Tatekan (Tampereen teollisuuskaluste) seinävalaisimen. Tämä yksilö on palvellut pitkän ikänsä ihan oikeissa töissä. Nyt se pääsi eläkepäiville olohuoneeseeni vanhan kivitalon seinälle. Ai että, on kaunis jokapäivän sulostuttaja. Valaisimen historia puhuttelee sen verran, etten viitsinyt edes tahroja putsata pois.

Lamppu valaiseen todella hyvin, käytännössä koko huoneen. Nivelistä sen saa taivuteltua juuri sopivaan asentoon ja se ulottuu lukuvaloksikin sohvan päälle.

Ennen ja jälkeen | Mökin tupa

Mukava muistuttaa itselleenkin, mistä on lähdetty, eli tästä. Hui! 

Nyt saimme hankittua möksälle kunnon vuoteen, joka on harmaa Ikean Hemnes sohvasänky. Patjoiksi valittiin selälle hyvät, kovat Malforsit. Ai että, nyt on hyvä. Lisäksi pidän siitä, että sohvan istumakorkeus on korkealla, siitä on mukava tähytä järvelle ja ottaa päivänokosia.  

Tilkkupeitto on tekosiani noin 15 vuoden takaa. Kivasti sieltä löytyy sattumalta ikkunankarmien ja vanhan seinävalaisimen värejä. 

Parolan Rottingin kalusteet ovat olleet nyt täällä käytössä muutaman vuoden ja ne ovat aivan ihanat: erinomaiset istua ja mökin olosuhteet kosteus- ja lämpötilavaihteluineen eivät rottinkikalusteissa näy. 

Lisäksi keittiönurkkauksessakin on viime päivinä tapahtunut paljon, mutta niistä sitten myöhemmin lisää. 

Ps. Helmi täyttää neljän päivän kuluttua kymmenen vuotta! Aika rientää. Voi miten tuo nauttii olostaan täällä. Toivottavasti hällä on vielä monta mökkikesää edessään. 

Moikka pitkästä aikaa!

Istun laiturilla rakkaalla mökillä ja pohdin, josko jatkaa jälleen blogin parissa. Kerrottavaa ja pieniä projekteja kyllä riittäisi vaikka kuinka, jos tämän päivitysprosessin saisi vain nopeaksi, näppäräksi ja visuaalisesti toimivaksi. Elämässä kun ei ole minuutteja hukattavaksi - ne pitää käyttää blogaamisen sijasta elämiseen. Sen on se kuuluisa elämän koulu minulle viime vuosina opettanut. 

Mutta hei, koitetaan, jos teitä vielä kiinnostaa ja joku on vielä kuulolla? Onhan tämä blogi ollut hiljaiselolla vuoden päivät. 

Ostin ja latasin äsken bloggerin appin ja nyt on tärkeän testin aika. Lisään vielä pari kuvaa ja painan ’publish’. Toivottavasti julkaisu menee jouhevasti ja näyttää OK’lta...? 

Tältä näyttää laiturilla juurikin nyt. Täällä on pari päivää tehty tiloista toimivampia ja rakas mökki on taas astetta ehompi <3

Loppuun vielä tärkein: Ihanaa alkanutta kesää kaikille!