Langanhimo

Neulotuttaa, virkututtaa.

Syksy on täällä.

Sormet kaipaavat langanpätkiä ja pulleita lankakeriä.

Korvat puikkojen kilinää ja koukkujen kahinaa.

Sielu kaipaa värejä, pehmeyttä ja lämpöä. 

Luulenpa, että tässä blogissa neulotaan taas, pian. Onko sinulla jo syysneule puikoilla, tuoko syksy käsityövimman?

Kuvat ovat aikaisemmista käsityöpostauksistani, jotka löytyvät kaikki sievässä jonossa tämän linkin takaa. 

Virkkuut löytyvät lajiteltuna täältä.

Neulehommat täältä. 

Blogini tarina

Blogiystäväni ja kollegani Laura (Kaksin kaksiossa-blogistaan) haastoi minut eilen mukaan #blogisitarina -haasteeseen. Kiitti Laura, tämä inspiroi näinkin välittömään reagointiin! Tässä siis saatte kuulla pitkähkön, mutta toivottavasti kiintoisan tarinan Tarja's Snowlandin takaa, ja molemmilta sivuiltakin. 

Miten blogini sai alkunsa?

Blogini sai alkunsa vuonna 2007. Blogini on nyt kahdeksanvuotias, eli blogina kohtuullisen ikäloppu. Koen kuitenkin uudistuneeni matkan varrella useampaan kertaan, näistä tuonnempana. 

Olen kovasti koittanut muistella, että miksi halusin blogin. En oikein muista. Luultavasti se liittyy siihen, että olin tuolloin graafinen suunnittelija ja markkinointitehtävissä, joten blogin luominen on täytynyt tapahtua näppärästi ja olen ollut kokeilunhaluisella tuulella. Minulla on hämärä muistikuva, että arvoin bloggerin ja Wordpressin välillä. Bloggerilla blogin luominen kävi kuin itsestään, puolivahingossa, joten sitten sitä oltiin bloggareita kait. 

Nimeä olen myös monesti miettinyt, mutten pysty palauttamaan syitä mieleeni. Ja hei, ihan selvinpäin blogi on sentään luotu! Luullakseni Tarja's Snowland on mielenmaisema(ni). Olen syntynyt talvella ja talvi on aina ollut minulle kiva vuodenaika. Semmoinen kirpsakka pakkassää sopii minulle, niin miksei blogillekin.  

Usein luullaan, että olen kotoisin ja bloggaan pohjoisesta. Kun aloin käymään blogitilaisuuksissa, toiset bloggaajat ihastelivat, että "voi kun sinä olet tullut sieltä kaukaa asti ja olet nähnyt paljon vaivaa päästäksesi tänne". Totesin hymyssä suin, että ihan omalla autolla tulin tuosta 60 km päästä (tilaisuudet ovat monesti aika pääkaupunkiseutupainotteisia). Nykyisin monet ovat jo tottuneet tähän bluffiin, eli tietävät, etten oikeasti ole pohjoisen tyttöjä (vain haaveissani).

Kuinka blogini on kehittynyt ajan saatossa?

ULKOASU:

Blogi on kehittynyt huimasti. Sen ulkoasu on muuttunut monta kertaa. Aina parempaan suuntaan. Harmittaa, kun välivaiheita ei ole tallessa. Niiden avulla olisi hienoa näyttää tämä tarina kuvin. Koska työskentelen luovilla aloilla, olen kokenut, että blogini on näytettävä hyvältä. Olen nähnyt sen eteen vaivaa ja tehnyt kaiken itse. 


TEKSTIT:

Tekstien puolesta blogi kehittyy jatkuvasti. Minulla kun on tämä nolous-ongelma, josta harva tietää. 

Olen ollut aina hyvä kirjoittamaan ja olen ällän ylioppilas siinä lajissa. Blogiin kirjoittaminen on kuitenkin ollut minulle aina hyvin vaikeaa, usko tai älä. Minua on pelottanut asioiden jakaminen, kertominen, kaikki. Mutta silti olen sitä koittanut tehdä. Tarve ilmaista omaa luovuutta on ajanut pelkojen ohi monta kertaa, ja olen aina halunnut jatkaa blogin parissa. 

Muistan, kun joskus nolotti tai hävetti niin paljon, että poistin jälkikäteen alkuvaiheen postauksista kaikki tekstit! Siitä on aikaa kuutisen vuotta. Siis ilman mitään syytä, poistin vain. Jossain vaiheessa lisäilin joitain lausahduksia takaisin, mutta hyvin vähän. Tämä osuus on yhä nähtävissä jos selailee blogiani ihan alkuun asti. En halua sitäkään vaihetta peitellä. 

Siinä vaiheessa, kun joku tuskailee, ettei oikein tiedä mitä kehtaa tai voi blogiin laittaa, kun nolottaa ja "ei ne mun jutut ketään kummiskaan kiinnosta", totean, että tuon tunteen todellakin tiedän. Ja jatkan: ei siitä kannata välittää. Olen oppinut, että kyllä jotain aina kiinnostaa.

KUVAT:

Olen kuvannut ihan pienestä tytöstä lähtien, ja minulla on aina ollut kamera, kiitos vanhemmilleni siitä. Olen aina nähnyt maailmani kuvin, joten blogin suhteen halusin tallettaa dokumentoimiani asioita ja elämääni nettiin.

Kuvaajana kehityn koko ajan, vaikka uskallan myöntää, että olen jo aika hyvä. Rakastan kaikkea, mitä kuvaamiseen liittyy. Sommitelmia, värien säätämistä, fiiliksen luomista. Mutta kuvaamisessa on myös se hauska puoli, että joka kuvassa on mukana "virheitä".

Kauneus on katsojan silmissä, ja kuvaaminen jos mikä on subjektiivinen tapa ilmaista itseään, sekä vastaanottaa informaatiota. Siksi olen aina hyvin otettu, jos joku kehuu kuviani, sillä ne kehut koen saavani suoraan itselleni. Kuvat ja niiden syntymisen prosessi ovat niin läheisiä minulle. 

Mitkä ovat olleet merkittävimpiä taitekohtia?

- Kun ystäväni Sanna sanoi vuonna 2010 että "kuule Tarja, oletko miettinyt, että tuosta siun blogista voisi tulla jotain?" No en ollut ajatellut, hetkeäkään. Mutta Sannaa olen yleensä aina kuunnellut - niin tuolloinkin. Aloin uskoa omaan juttuuni.

- Aloitin blogin pitämisen rintamamiestalossa Riihimäellä. Uuden kotimme eli hirsitalomme rakentaminen reilu viitisen vuotta sitten oli alkusysäys yhä innokkaammalle blogitekemiselle. Tuona rakennusvuonna 2010, postasin neljä kertaa, mutta sen jälkeen sitten aika paljon enemmän.

- Äitiyslomat. Blogi on ollut oman luovuuden kanava.

- Kun päätin, että koitan tehdä parhaani ja haluaisin joskus saada blogista sivutyön. Tämä tapahtui nelisen vuotta sitten, ja blogini on ollut sivutyöni nyt kai parisen vuotta. 

- Kun A-lehtien upeat naiset (Laura G ja Anna K) kannustivat minua laittamaan persoonaa yhä enemmän peliin. Tämä tapahtui viime keväällä. Heidän rohkaisunsa kautta sain uutta varmuutta ja näkökulmaa bloggaamiseen. Arvostan heitä, joten päätin luottaa ja kokeilla. Kannatti. 

- Merkittäviä taitekohtia ovat kaikki stepit eteenpäin. En ole koskaan käyttänyt euroakaan blogini markkinointiin tai oman osaamiseni myymiseen, kaikki on tapahtunut luonnostaan.

- Jokainen sellainen hetki on taitekohta, kun huomaan uuden lukijan, kävijän, ihan oikean ihmisen siellä jossain. Te näyttäydytte minulle Instassa, Facebookissa, StyleRoomissa, meilitse, viesteillä facessa. Bloggaaminen on monesti yksinäistä touhua. Sen tietää, että kävijöitä on, mutta askarruttaa, keitä he ovat. Siksi on kiva saada kävijöistä tietoa jotain kautta. 

Kiitos Te!

- Tarja -

- - - - -

Ohjeet (jotka saa kopioida myös omaan blogiinsa), tulevat tässä.

1. Haaste on avoin kaikille bloggareille (teema voi olla mikä tahansa). Saat osallistua vasta saatuasi haasteen (ja niitähän voi toki myös pyytää, jos tiedät jonkun saaneen sen).

2. Kirjoita ja julkaise oma tarinasi blogissasi: miten blogisi sai alkunsa, kuinka se on kehittynyt ajan saatossa ja mitkä ovat olleet merkittävimpiä taitekohtia.

3. Haasta mukaa neljä blogia kirjoittamaan oma tarinansa. Mikäli joku kieltäytyy suorilta käsin, voit haastaa jonkun toisen.

4. Muista ilmaista tarinasi yhteydessä linkkeineen päivineen, miltä blogilta sait haasteesi ja kenet haastat mukaan.

5. Mikäli olet Instagramissa, käy halutessasi lisäämässä jonkin kuvasi yhteyteen tagi #blogisitarina. Näin kaikki Instagramissa olevat bloggarit näkevät, kenen kaikkien blogeissa nuo tarinat ovat nähtävillä. #Blogisitarina-haasteen käynnisti: kototeko-blogi.

#blogisitarina -haaste lähtee eteenpäin seuraaviin blogeihin:

Johanna, Hullaannu & Hurmaannu

Emilia, Uusi Kuu

Katja, Neovia House

Jenni, Osuuskaupan arkea

- - - - -

Iltasatutuoli

Iltasatutuoli. Tässä tuolissa luen joka ilta lapsille iltasatua, jonka jälkeen pujahdetaan omiin huoneisiin nukkumaan. 

Tämä tuoli on ollut meillä vähän tuuliajollakin välillä. Jossain vaiheessa pohdin sen kauppaamistakin täällä blogissa. En sitten kuitenkaan raaskinut, kun sain muutaman "Älä luovu!" -kommentin. 

Nyt tuoli on löytänyt paikkansa ja ennen kaikkea tehtävänsä. Se on suuri ja tukeva, ja käsinojat kestävät lasten painon, kun minä satutäti istun keskellä. 

Tuoli on paksua nahkaa ja ostin sen muistaakseni parilla kympillä kirpputorilta Riihimäeltä. Iltasatukirjat meillä lainataan maailman parhaasta kirjastosta, eli Riihimäen kaupunginkirjastosta. 

Mökin uudet rottinkituolit

(Yhteistyössä: Parolan Rottinki)

Päätin viime kesän mökkirempan yhteydessä sisustaa mökkimme lähisisustus-teemalla. Mitä se minulle tarkoittaa? Ajatuksenani oli, että en lähde hakemaan maailman ääristä tavaraa, vaan kaikki olisi hyvä löytyä melkeinpä mökkimatkan varrelta tai mökin lähikaupungista, eli Tampereelta. 

Tämän lähisisustusfilosofian missio olkoon:

Ajan minimointi - mökkeilyn maksimointi. 

Osa toki löytyi myös käytettynä ja tuunailtuakin tuli taas yhtä sun toista. Niistä tuonnempana lisää.

Mökki on pieni, ja siksi joka ikisellä tavaralla ja yksityiskohdalla on väliä. Siellä ei oikein voi olla mitään täysin ylimääräistä, vaan asioita on mietittävä erilailla kuin vaikkapa täällä kotosalla. 

Haaveilin rottinkituoleista kolmesta syystä. Ne ovat kevyet ja kauniit, sekä tykkäävät myös hieman kosteammasta ja koleasta, eli eivät haise mökille useammankaan vuoden jälkeen. Mökkimmehän ei ole talviasuttava.

Mökkimatkamme varrelta, Parolasta, löytyy rottinki- ja sisustusparatiisi Parolan rottinki. Jos Parolan Rottinki ei ole sinun matkasi varrella, nettikauppa onneksi on. 

Nämä Monet-tuolit ovat tanskalaista muotoilua, ja mahdottoman linjakkaat. Nähtyäni tuolit livenä koin, että ne ovat aivan täydelliset meidän tarpeeseen. Sulloimme tuoliparin ja rahin autoon, ja suuntasimme kohti mökkiä. Tämä oli mahdollista, koska olimme tuolloin liikkeellä ilman lapsia, vain koirat ja me. 

Parolan Rottingista löytyy siis myös heidän oman mallistonsa (mm. ihanat Lumikenkä-tuolit eri variaatioineen), lisäksi designtuotteita mm. tanskalaiselta Sika-Design -brändiltä. Tuotteiden juuret ovat 1950-luvulla ja sen huomaa sopivassa määrin muotokielestä. 

Käytännössä tuoleja siirrellään meidän mökillä paljon. Siksi on hyvä, että ne ovat näin kevyet. Mökki on niin pieni, että sinne täytyy mahtua monia toimintoja, ja se muovautuu päivän aikana moneen eri muottiin. Lapset ovat vielä niin pieniä, että sulloudumme myös yöksi kaikki samaan mökkiin, vaikka pihasta vierasmaja löytyykin.

Kun lapset nukkuvat siskonpedissä (puoliksi ruokapöydän alla = majaefekti), me voimme miehen kanssa istuskella näissä tuoleissa pitkälle yöhön, tillottaa maisemaa ja lukea lehtiä, padia jne.. sekä napostella herkkuja. Lopulta laitamme tuolit sivuun oman ilmatäytteisen vuoteemme tieltä. Välillä siirrämme tuolit sivuun päiväsaikaan lasten leikkien tieltä. 

Rottinki on tänä päivänä mitä suuremmasa määrin designia - katsokaa nyt vaikkapa näiden tuolien kurveja ja kaaria, jokainen asia on mietitty. Taljat ovat mun juttuni, kotona ja näköjään myös mökillä. Talja pehmentää tuolia juuri sopivasti.

Näitä kuvia kun katson, tulee taas ikävä mökkiä. Siitä on tullut niin mukava pieni pesä meille. 

Kotisunnuntai - sunnuntaikoti

En kuulkaas muista, koska minulla olisi viimeksi ollut aikaa kierrellä kotona kameran kanssa. Äsken sellainen hetki kuitenkin siunaantui. Lapset viettävät viikonloppua mummon ja papan luona, ja meillä on täällä niin rauhallista. Saamme elää aikuisten elämää, omaan tahtiimme - vähänkö luksusta. 

Luvassa siis pienimutoinen kuvatulva alakerrasta. Tältä näyttää juuri nyt. Voi Sunnuntai, ihana sunnuntai. Leppoisaa sellaista myös teille!

ps. Kannattaa kurkata instagramin puolelta Helmin päikkärikuva, kiteytymä :)

Mökille pieni seinäkaappi - Lundia System

Teimme loppukesästä - alkusyksystä mökkiremppaa ja paikkojen tuunailua. Ajattelin kertoilla täällä blogissa syksyn mittaan muutamalta eri kantilta projektimme tuotoksia. Kyllähän mökkipostaukset syksyyn ja talveenkin sopivat, sillä mökkikausi jatkuu vielä.

Monet meistä, joiden möksät menevät talvella talviunille, suunnittelemme ensi kesän projekteja pitkin syksyä ja talvea. Ja yhä useammilla on talviasuttava, joten mökkipostauksille on sijansa oikeastaan koska vain. 

Mökin oven pieleen kaivattiin säilytystilaa. Siinä "kuuluu" olla joku paikka, johon voi heti mökille saavuttuaan laittaa pikkutavarat. Aikaisemmin tuota virkaa toimitti hyllynretale, jossa oli yleensä aina esillä hyttysmyrkky, avaimet, kännykät, lompakot jne. Näky ei ollut kaunis. Niinpä tuo hylly lähti seinien maalauksen yhteydessä poijes. Säilytystarve säilyi kuitenkin prikulleen ennallaan.

Minulla oli jo pitkään ollut kotona käyttämättömänä keskikokoinen Lundia System -laatikko, tummansinisenä.  Sain kauniin laatikon joskus Lundialta lahjaksi. Keksimme mieheni kanssa, että siitähän saisi pienen seinäkaapin. Laatikon pohjaan porattiin kaksi reikää ja ruuvasimme sen seinälle.

Kaapista tuli hieno! Mikä parasta, oven takana pysyvät visusti piilossa kaikki em. pikkutavarat. Penaaliovi on hauska ja käytännöllinen yksityiskohta.

Lundia System -laatikoista, niistä suurimmista siis, saisi muuten pieneen mökkikeittiöön vaikka keittiön kaapit! Olispa nekin hienot. 

Tässä vielä ennen ja jälkeen kuvat. Tuo vanha tuoli sai pintaansa kookosmaalit, ja on kuin uusi nyt. Tummanpunainen ovi, valkoinen seinä, ja tummansininen Lundia System ovat raikas yhdistelmä. 

Työhuone muutoksessa

Työhuone on ollut viikon ajan yhtäkkiä ihan remontissa. Kalusteet vaihtavat paikkaa, osa lähtee kait poiskin. 

Tykkään, että työpöytä on oviaukon edessä ja että siitä näkee avoimien pariovien kautta olkkariin, ja ruokailuerkkeriinkin asti. On ilmaa tehdä töitä ja miettiä. On näkymää jossa katse vaeltaa. 

Työpöytä oli juuri näin, keskellä huonetta, jonkin aikaa tänne muutettuamme. En oikein muistakaan, miksi lopulta laitoin sen nurkan taakse piiloon. Näin esillähän siro pöytä on paljon parempi. Bumling-kattolamppu vaihtoi myös paikkaa, toisesta nurkasta keskelle huonetta.

Nurkkaan, jossa ennen oli työpiste, jäi seinälle peili ja Bumling-lamppu. Niiden alle sopisi tämä vintagetuoli ja siitä tulisi sitten kai lukunurkkaus? Mene ja tiedä. 

Ja yksi haave:

Tauluseinää kaipaan. Semmoinen oli edellisessä kodissa, kas tällainen. Meillä ei tuommoista ole nyt lain. Taulut ovat tauluhyllyillä. Mutta jos sittenkin rakentaisi tähän huoneeseen, työpisteen viereiselle seinälle, kunnon tauluhässäkän. Olisiko se hyvä?

Ja mistä tämä kaikki rymsteeraus juuri nyt tulee - syytän syksyä. 

Vinkkejä bloggaamiseen

Kuvassa vasemmalla minä, keskellä Riikka, oikealla Sanna. Kiitokset kuvasta Seijalle!

StyleRoom järjesti Habitaren ohessa kaksi keskustelutilaisuutta, joihin oli kutsuttu paikalle A-lehtien / StyleRoomin omia bloggareita. Olin paikalla lauantaina yhdessä ihanien kollegoiden, Riikan ja Sannan kanssa.

Puolituntista keskusteluamme en lähde sen kummemmin tähän referoimaan, mutta ajattelin jakaa ajatuksiani muutamaan tosi hyvään yleisökysymykseen liittyen. Josko vaikka aiheet kiinnostaisivat tai askarruttaisivat laajemmalti muitakin.


. . . . . . .



Miten saada lukijoita aloittavalle blogille ja kasvattaa blogin tunnettuutta?

- Ihmisiä kiinnostavat ihmiset, ja erityisesti tuttujen tekemiset. Kerro blogistasi ystävillesi ja tutuillesi sosiaalisen median kanavissa (facebook, instagram, twitter...), tai vaikka sähköpostilla. Tuttaviasi varmasti kiinnostaa, mitä kirjoitat, ja sitä kautta saat kasaan pienen alkujoukon, joka lähtee laajenemaan luontaisesti.

- Vieraile ahkeraan toisten blogeissa ja kommentoi postauksia. Kommentit toimivat ikäänkuin sinun blogisi mainoksina, vielä pitkän aikaa. Tämä työ vaatii aikaa, mutta on sen arvoista.

- Ole aktiivinen eri sosiaalisen median kanavissa. Aktiivisuutesi ohjaa liikennettä blogiisi.

- Panosta blogisi visuaalisuuteen. Vähemmän on monesti enemmän. Selkeän ulkoasun omaavaa blogia on mukava seurata ja helppoa lukea. Sinne on kiva palata uudestaankin.

- Jos päätät kirjoittaa jostain yrityksestä tai toisesta bloggarista, kerro se heille. He voivat halutessaan jakaa linkkiä eteenpäin omissa kanavissaan ja saat sitä kautta lisää lukijoita.

- Postaa ahkerasti.

- Jaa pitkiä postauksia useampaan osaan. Monista aiheista saattaa saada kaksi-kolmekin postausta. Lyhyempinä kokonaisuuksina ne ovat lukijaystävällisempiä, ja saat näin myös postattua useammin. Muista linkittää osat toisiinsa - sekin palvelee lukijaa.

- Muista laittaa teksteihin ja kuviin mukaan tunnistesanat, näin ne alkavat löytyä paremmin esimerkiksi Googlen hakutuloksissa ja kuvahaussa. Myös kuvien nimeäminen informatiivisesti kannattaa.

- Verkostoidu toisten bloggaajien kanssa, käy tapaamisissa mahdollisuuksien mukaan. Yhteisössä on voimaa ja toisilta saa aina hyviä vinkkejä, rohkaisua ja erilaisia näkökulmia. Kysy myös rohkeasti muilta, miten he ovat jonkin asian tehneet. Yleensä ihmiset auttavat mielellään ja jakavat tietoa. 

. . . . . . .

Mistä voi kirjoittaa, kun itsesensuuri iskee päälle ja tuntuu, että omat aiheet eivät kiinnosta muita?

- Pelko pois! Älä turhaan pelkää, että aiheesi eivät kiinnosta. Blogi on henkilökohtainen viestintäkanava. Jos sinusta tuntuu, että aihe on sinulle tärkeä, hauska tai jollain tapaa merkityksellinen, kiinnostaa se varmasti jotakuta muutakin.

- Jokainen bloggari vähättelee joskus omia aiheitaan. Jokainen myös oppii ajan myötä huomaamaan, että juuri ne vähäpätöisiltä tuntuvat aiheet ovat monesti niitä kiinnostavimpia lukijoiden silmissä. Bloggaaminen on yllätyksiä täynnä, ja bloggaamaan oppii bloggaamalla. Harrastus on myös yllätyksiä täynnä, joten rohkeasti vaan eteenpäin.

- Muistakaa, että henkilökohtaisuus kiinnostaa. Juuri sinun mielipiteesi ja näkemyksesi kiinnostaa lukijoitasi, vaikka se sinusta itsestäsi tuntuisikin vähäpätöiseltä.


. . . . . . .

Miten aiheita rajataan, voiko sisustusblogiin kirjoittaa muistakin aiheista ja onko se sitten enää sisustusblogi?

- Rajaa ihmeessä aiheita juuri ja vain omien kiinnostuksen kohteidesi mukaan, näin tekeminen pysyy motivoivana. Eli käytännössä älä suotta rajaa aihepiiriä liian suppeaksi, jos haluat kirjoittaa useammasta aiheesta.

- Eri genrejen ei kannata antaa rajoittaa omaa tekemistä. Sisustusblogiin voi kirjoittaa muutakin kuin pelkkää sisustusta. Ja kyllä, se on siltikin sisustusblogi. Nykyisin sisustusblogin määritelmä on laajempi. Henkilökohtainen ote ja aiheiden monipuolisuus tekee blogistasi kiinnostavamman.

- Tärkeintä on tehdä sellaista blogia, mikä tuntuu hyvältä ja hauskalta. Erilaisten määritelmien ei kannata antaa rajoittaa omaa tekemistä millään tavalla.

- Esimerkiksi itse vien tällä hetkellä blogiani päiväkirjamaisempaan suuntaan. Haluan kirjoittaa myös lyhyempiä, enemmän hetkessä kiinni olevia postauksia. Olen myös viimeisen vuoden ajan laajentanut aihepiirejä, koska olen innostunut ja kiinnostunut muustakin kuin sisustuksesta. Sisustus on kuitenkin blogini kantava teema edelleenkin.

. . . . . . .

Pohdintaa henkilökohtaisuudesta.

- Itsensä kanssa kannattaa käydä läpi, mitä elämästään halua ja mitä ei halua jakaa. Mitään, mikä ei tunnu luontevalta, ei kannata blogiin laittaa.

- Rohkeus kuitenkin kannattaa - jos antaa itsestään murusen, saa sen myös monin verroin takaisin.

. . . . . . .


EDIT 15.9.:
Aihe tuntuu kiinnostavan! Olen saanut ilahtuneita kommentteja täällä blogissa ja muualla SoMessa, joten laitetaan jakoon lisää aiheeseen liittyvää matskua. Tässä linkki vuonna 2013 tekemääni postaukseen "Bloggaamisen oppitunti". Tekstin sisältö on edelleenkin ihan kuranttia kamaa, joten nämäkin vinkit kannattaa lukaista läpi.

http://tarja-snowland.blogspot.fi/2013/11/bloggaamisen-oppitunti.html


. . . . . . .

Toivottavasti näistä oli iloa tai hyötyä! 

- Tarja -

Tämä on parasta syksyä

Emme varmasti ole tässä maassa ainoat, jotka singahtivat eilen mökille lämpimän syksyisen lauantain innoittamina. Kannatti tulla, sillä eilinen ilta oli todella leppeän lämmin ja kaunis. Rauhoittava. Mökkijärvemme ympärillä näkyi itse asiassa yllättävän vähän valoja illan kajossa, mutta ainakin vastarannalle oltiin myös saavuttu nauttimaan upeasta syyspäivästä ja -illasta.

Eilen tuli istuttua autossa kilometri jos toinenkin. Hain päivällä vauhtia Helsingistä Habitaresta, jossa osallistuin StyleRoomin järjestämään lyhyeen keskustelutilaisuuteen. Siitä matkasimme sitten kodin kautta porukalla mökille. Ajokilometrejä tuli yhteensä päivän aikana vajaa kolmesataa. Paljon ehtii yhdessä päivässä, kun reippailee, ja oli se sen arvoista.

Edelleen aurinko jaksaa paistaa, järvi tuolla kimmeltää, tuulta on jo hieman enemmän ilmassa. Rentouttavaa sunnuntaita! 

Nukkekotihuumaa

Aloittaessani kesällä tyttäreni kanssa nukkekotiremontin, aavistelin että se saattaisi kiinnostaa muitakin. Päätin kuvata kaiken huolellisesti ja postata ohjeineen päivineen tänne blogiin ja StyleRoomiin. DIY-jutut ovat ylimalkaan aina kiinnostavia, ja nukkekotituunaus yhdistettynä omiin lapsuusmuistoihin villitsi allekirjoittaneen, miksei siis muitakin? 

No näin kävi. Olen pitkin kesää saanut kuvia ja viestejä mitä hienommista nukkekotiremonteista, jotka ovat saaneet alkukipinänsä blogi- tai instagrampostauksistani.

(Kuvat blogeista: Annalla, Fallen from an old chair, Kaisa-Sofia)

Tässä kolme somaa ja inspiroivaa toteutusta teillekin nähtäväksi, ja inspiraation lähteeksi edelleen! Muitakin on, ja koitan muistaa lisäillä niitä tänne sitä mukaa, kun vastaan tulee, tai teen ihan uuden postauksen. Vinkatkaa jatkossakin remonteistanne, jaan ilolla ideoita.

Mutta nyt ihastelemaan näitä kolmea blogia. Sylvanian families -jengi on aika hyvin edustettuna asukkaina. Meillä ei asu vielä yhtään tuommoista eläinperhettä, mutta tilanne taitaa muuttua. Niin suloisia ovat.

Annalla 

http://annalla.com/2015/09/02/pikkaraiset/

Kuvat: http://annalla.com

Fallen from an old chair

http://fallenforanoldchair.blogspot.fi/2015/07/big-and-small-renovation.html

Kuvat: http://fallenforanoldchair.blogspot.fi

Kaisa-Sofia

Elämää maajussin morsiamena

http://kaisasofia.blogspot.fi/2015/09/nukkekodissa.html

(pitkälti samat Pip Studion tapetit kuin meidän nukkekodissa :)

Kuvat: http://kaisasofia.blogspot.fi

Niin ja ne mun postaukset ovat tällaisia:

The Remppa

Kattoremppa

...ja lattiaremppa tulee sitten syssymmällä. 

Lehteenkin tämä aihe pääsi. 

Tule tapaamaan minua Habitareen!

Habitare alkaa huomenna, jiihaa! Sellaisia yleisötilaisuuksia, joissa on mahdollista tavata sisustusbloggaajia, on aikas vähän. Itselleni ei tule juuri mitään mieleen männävuosilta. Nyt kuitenkin siihen on hieno mahdollisuus, sillä StyleRoom ja Habitare järjestävät siinä eteläisen sisäänkäynnin vieressä olevassa Fazer Cafe:ssa rennot keskustelutilaisuudet, jossa on mukana meitä StyleRoom -bloggaajia. 

Torstaina 10.9. (klo 18:00) keskustelussa ovat mukana Diagnoosi Sisustusmanian Maria Meder ja pikkutalon elämää blogin Sanna Tuomi.

Lauantaina 12.9. (klo 13:00) keskustelemassa minun lisäkseni ovat Hunajaista -blogin Riikka Timonen, sekä Domargård - Villa Olivian Sanna Laurila.

Sosiaalinen sisustaminen - se on keskustelun aihe!

Tuo on monia ajatuksia herättävä sanapari. Olenhan täällä blogissakin toisinaan pohtinut mm. oman kodin julkiseksi tekemistä (esim. postauksessa Kulissi vai oma koti?). Tuo on vain yksi pieni näkökulma, sillä tilaisuudessa pohditaan mm. lukijasuhdetta, sosiaalista mediaa, bloggaamista, ja saapa sieltä myös hyviä vinkkejä, jos olet vaikka haaveillut aloittavasi bloggaamisen. 

Sosiaaliseen sisustamiseen pureudutaan siis monelta kantilta ja sisustusbloggarin sielunmaisema valottuu tuossa tilaisuudessa aivan varmasti ja paremmin kuin missään muualla. 

Olisi todella kivaa nähdä teitä, joten tulkaa kuulolle Fazer Cafe'n, moikkaamaan minua ja kollegoitani. Tilaisuutta emännöi ihana Anna Kurkela A-lehdiltä / StyleRoomista.

Tilaisuus toimii varmasti mukavana lisänä Habitare-visiittiin. Nähdäänhän :)?

Tässä vielä ote "virallisesta" messuesitteestä:

Ai niin, tuosta postauksen ensimmäisestä kuvasta... Huomasin StyleRoomin koko sivun mainoksen uusimmassa Unelmien Talo & Koti -lehdessä. Tuossa kiteytyy niin kuvaavasti koko yhteisön idea, että pitihän siitä kuva ottaa.

Pakkolomalla

Oletteko huomanneet, että blogi on ollut hiljaisempi nyt?

Meillä oli perjantaina A-lehdillä StyleRoomin bloggaritapaaminen. Pidimme siellä hyvän ruuan ja juoman siivittämänä kuulumisten vaihtamis- ja esittelykierroksen. Aloitin sen muistaakseni sanomalla, että olen pakkolomalla blogista. 

Niinhän minä olen... Kamera on edelleen mökillä. En ole ehtinyt sitä sieltä hakea, sillä aloitin uudessa ihanassa työssä, joka vie juuri nyt kaiken liikenevän aikani perhe-elämän lisäksi.

Tämä blogiin liittyvä pakkoloma herättää monenlaisia tunteita. Olen viimeiset neljä-viisi vuotta painanut blogihommia enemmän tai vähemmän täysillä koko ajan. Aivan vapaasta tahdostani tietty. Olen saanut kaksi lasta ja luullut, että tahti hidastuu väkisinkin. Ei se ole hidastunut, kotielämä ja bloggaaminen sopivat niin hyvin yhteen. Motivaatiota on ollut, ideoitakin aina pilvin pimein. 

Mutta nyt, nyt se tahti on hidastunut hetkeksi. Ja se tuntuu...hyvältä! Hauskalta. Erilaiselta. Olen tehnyt tätä niin intensiivisesti ja saavuttanut paljon, joten on aika helpottavaa olla välillä hieman "sivussa omasta tekemisestään", jos ymmärrätte mitä tarkoitan.

Sama Tarja täällä kuitenkin edelleen tuunailee, sisustelee ja fiilistelee. Blogi päivittyy ainakin pari kertaa viikossa, ja näköjään se onnistuu ilman kameraakin. Kannattaa siis käydä vilkuilemassa, sillä täällä ollaan ja syksylle on tulossa kaikkea kivaa. Ensi viikolla olen muuten puhumassa sisustusbloggaamisesta eräässä mielenkiintoisessa tilaisuudessa. Siitä lisää infoa heti alkuviikosta! 

Niin, kuvitus. Kun jotain kuvitusta piti tähän saada, niin mustikkapiirakkahan toimii aina. Ohje on perinteisesti tämä klassikko-ohjeeni: "en osaa, en jaksa". Vehnälle ja maitotuotteillekin on paikkansa ja aikansa (vaikka yleensä ei), ja nyt se aika oli eilen, lauantai-iltapäivänä, kun oltiin koko perhe yhes koos.

Perjantaina jouduin / pääsin muuten kameran eteen, kun StyleRoom otti ja järjesti mainoskuvaukset. Kuvauksistakin varmasti syksyllä lisää.. Voi kumpa osaisikin itse loihtia tämmöisen meikin, joka silottaa juonteet sun muut. Tätä kuvaa ei nimittäin ole tuunattu mitenkään. Kiitos Oonalle hienosta meikistä. 

Leppoisaa syyssunnuntaita, illallahan voisi sytytellä pitkästä aikaa kynttilöitä olkkariin. Tsemppiä myös huomenna alkavaan viikkoon meille kaikille. 

- Tarja -