Hieno 2015, kysymysmerkki 2016

Hieno vuosi, 2015, on kohta takanapäin. Se oli oikeasti hieno, ja olen ikionnellinen, että sain kokea ne jutut, jotka koin. Alkuvuoteen kuului monia täyttyneitä unelmia blogitöiden suhteen, joista ehkä hienoimpana duuni A-lehtien StyleRoomin mentoribloggaajana. 

Vuosi sisälsi jälleen monia kivoja yhteistöitä ja yhden blogireissunkin; Tuhkolmaan VisitSwedeninen mahdollistamana.

Kesällä kuulin saaneeni opiskelupaikan Haaga-Helian suositussa journalismin koulutuksessa ja syksyllä sain suoritettua kaiken muun ohessa jonkin verran opintojakin.

Mökkikipinä syttyi loppukesästä, ja pitkään meillä olleen mökin remppa sujui joutuin. 

Sitten tuli uusi työ. Ja sehän toi muassaan suuren joukon uusia työkavereita ja upeita ystäviä, kuulumisen huipputiimiin, jossa jokainen päivä on ammatillisesti unelmapäivä.

Ja sitten tärkein, jälleen yksi vuosi lisää äitinä. Sillä saralla tapahtuu ehkä minun tapauksessani se suurin kasvu. Lapset opettavat, kaikenlaista. Ihanat lapset. 

Semmoista. Tuleva vuosi tulee olemaan tiukka, sen tiedän jo nyt. Ajankäytöllisiä haasteita tulee olemaan käytännön arjessa. Mutta, odotan uutta vuotta uteliain fiiliksin ja jo valmiiksi aika innoissani. Koskaan ei tiedä, mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Näin se vaan menee...

. . . 

Kollaasien kuvat poimin kuluneiden kuukausien varrelta.

Postasin tänä vuonna blogiin 182 kertaa (missä välissä?), tämä postaus mukaan lukien. Kiitos, kun olitte matkassa mukana. 

Hyvää ja onnellista pian alkavaa vuotta!

Messinkiset kynttilälyhdyt - kuin korut

Taannoin StyleRoomin blogaajapikkujouluissa annetiin pois lähtiessä mukaan lahjakassi. Finnish Design Shop oli sujauttanut mukaan melko mukavan jutun, nimittäin messinkiset Louise Roe Copenhagen Holger -lyhdyt. 

Bumlingin omistaja näki sielunsa silmin pallukat ruokailutilan pöydällä, messinkisen kattolampun alla. Muotokielet näet kohtaavat mukavasti. Siinä ne ovat ihastuttaneet nyt jo useamman viikon. 

Tämä oli siinä mielessä älyttömän onnistunut lahja, etten olisi sitä itse osannut hankkia, mutta juuri tällaisiahan minä tarvitsin. Olen lopettanut lähes tyystin jo pari vuotta sitten sisustus- ja somistetavaran hankkimisen, sillä periaatteessa en tarvitse mitään. Mutta ihan pakko tunnustaa, että kyllähän se materiakin joskus piristää, kuten juuri nyt. 

Olipa muuten pakko sujauttaa mukaan yksi nahkavyö-DIY -kuvakin. Nuo armeijan vanhoilla nahkavöillä somistetut lasikipot ovat tehokäytössä, enkä kyllästy niihin koskaan.

Ai niin se joulukin...

Manailin joulua ympäri ämpäri, mm. instassa, ja täällä blogissakin. Jouluhullu ei tänä vuonna syttynyt villitykseen. Mutta, näin jälkikäteen voin todeta, että tämä hätäpäin kyhätty, valmistelematon, ex-tempore-joulu ei ollut yhtään sen "huonompi", kuin ne ennalta hehkutetut, tuunatut ja puunatut. 

Lapsiin tämä joulun valmistelemattomuus ei vaikuttanut lain. Tytär viipotti joulumekossaan ja tonttulakki päässään koko joulukuun. Pääsi fiilikseen ilman äitiäkin. Päiväkodin jouluvalmistelut ajoivat mahtavasti asiansa. Lapset myös leipoivat mummon kanssa pariin otteeseen ennen joulua.

Toin pikkukuusia sisälle muutama päivä ennen aattoa, kaivoin noin 30% joulukoristeista esille aattona, iso joulukuusi tuotiin sisään, sytyttelin hieman kynttilöitä. Siinä se. Lattioita ei luututtu ja kaappeja ei siivottu. Silti fiilis oli rentouttava ja kiireetön. Totuuden nimissä, tämä oli niin mukavaa, että voisi ihan ottaa tavaksi. Joulu tulee, vaikka väkisin, ja menee myös. Ja antaa sen, mitä kukin siltä haluaa. Tykkäsin. Vaihtelu virkistää.

Sensuroimaton tarina piparkakkutaloista

En ole eläissäni syönyt kokonaista piparkakkutaloa, enkä kait rakentanutkaan. En osaa, en tykkää. Lapsille kuitenkin tehtiin piparkakkutalot, tottakai, kun he tykkäävät. Ja totta, en vieläkään rakentanut. Mies hoiti yhdessä lasten kanssa sen puolen.

Ensimmäisessä kuvassa on tuhoamisprosessi jo käynnissä, mutta kerronpa hieman tarinaa matkan varreltakin. Alempana on mm. vinkki, miten taloon saa helposti tehtyä "lasiset" ikkunat, tarvittaessa värillisinä.

5- ja 3-vuotiaat saivat koristella talonsa aivan itse, ilman mitään neuvontaa, ohjausta tai stilisointia. Taloista tuli omistajiensa näköiset - eläväisen iloiset asumukset. Julkisivulautakunta voisi olla toista mieltä, mutta ei se ole niin pilkun päälle täällä maaseudulla. 

Talot syntyivät ns. pakettitalon valmiilla kaavalla. Orthex lähetti aiemmin joulukuussa yllätyspaketin, jossa oli hieman leivontatarvikkeita ja mm. tämä näppärä muovinen taloarkki. 

Tiedättekö muuten, miten nuo lasiset ikkunaruudut saa tehtyä? Murskataan tikkareita tai silputaan nallekarkkeja, ja sirotellaan murska ennen paistoa ikkunanreikään. Uuni hoitaa homman, ja tuloksena on ihka oikeat lasiruudut. 

EDIT:

Niin, tosiaan. Talosta puuttuu savupiippu. Sellainenkin siinä oli, mutta joku on ehtinyt nakertaa sen ennen kuin ehdin kameran kanssa paikalle ;)

Joulu tulee, vaikka väkisin

StyleRoom on ansiokkaasti rakentanut joulukalenterin, joka on pullollaan meidän StyleRoom-blogaajien ideoita, toteutuksia ja tunnelmia. Itse menin takuuvarmalla ja tutulla kaavalla omassa tämänpäiväisessä luukussani. Luonnonkuuset kuuluvat jouluun olennaisesti ja tänäkin vuonna toin sisään kaksi pientä. Molemmille lapsille omansa näet, ja haimme puut yhdessä omasta metsästä. 

Jouluvalmistelut ovat tänä vuonna aivan retuperällä ja joulun tuntua ei oikeastaan tuvassa ollut ennen näitä puita. Mutta kummasti sitä vaan pienellä jutulla saa fiiliksen aikaiseksi ja nyt tuntuu jo, että kyllä tästä jonkinmoinen joulu kasaan raapaistaan. Miksi sitten vannoutunut joulunainen lyö hanskat tiskiin juuri tänä vuonna? Töitä armaat, superkivoja töitä. Ei ole joutanut.

Vaan kyllä se joulu sieltä tulee, vaikkei sitä kummoisesti valmistele. Aivan varmasti.

Kannattaa muuten kurkata StyleRoomin puolelta koko albumi, sillä laitan tähän postaukseen vain osan kuvista. 

Lempivalaisin | valaisinhaaste

(Kaupallinen yhteistyö: Taloon.com)

Nettirautakauppa Taloon.com kutsuu aika ajoin blogaajia mukaan erilaisiin kampanjoihin. Olen ollut näissä monesti mukana, sillä aiheet ovat kivoja. Sain jälleen kutsun. Tällä kertaa aihe on ehkäpä paras ever; lempivalaisimen tarina. Nyt monet teistä jo arvaavat, mitä tuleman pitää. 

Tästä on puhuttu täällä blogissa. Moneen kertaan. Itketty ja manguttu, mistä sen löydän? Pyydetty apua useammalta taholta. Kyllä, se on Anders Pehrsonin vuonna 1968 suunnittelema Bumling. Messinkisenä minulle the one and only!

Kolme vuotta sitten näin tämän kuvan Selman blogissa. Se oli menoa se. Tiesin että minun on saatava samanlainen valaisin, mutta mistä ihmeestä? Kirjoitin lemmentuskassani postauksen. Siellä näköjään lukee, että yöunetkin alkoivat mennä, joten kyseessä on ollut vakava tilanne. 

Soittelin suomalaisia, valaisimiin erikoistuneita antiikkiliikkeitä läpi ja Turusta sain parhaat vinkit. Sieltä löytyi henkilö, joka osasi kertoa Bumling-valaisimista paljon. Myös sen, että messinkisenä niitä on hyvin vaikea löytää Suomesta. Hänen rohkaisemanaan suuntasin Ruotsin osto-myynti-palstoille aarteenetsintään. Pian oltiinkin tilanteessa, jossa suunnilleen koko Euroopassa ei myyty yhtään Bumlingia ilman, että olisin siitä tiennyt. Hinnat olivat tuolloin, ja ovat edelleenkin aika kovia, ja tämä viivästytti prosessia. Piti malttaa. 

Tämä kyseinen oma Bumling löytyi kuitenkin lopulta Instagramin välityksellä, erään ruotsalaisen antiikkiliikkeen postaaman kuvan kautta. He suostuivat lähettämään lampun Suomeen. Siitä lähtien lamppu on valaissut ruokapöydän yllä ja toiminut vara-aurinkona kaikkina vuodenaikoina. Tuo esine on semmoinen, josta tulen ihan aina hyvälle tuulelle. Se on yksinkertaisen kaunis ja jokainen mittasuhde ja muoto on kohdallaan. 

Sittemmin olen hankkinut vielä kaksi Bumlingia tämän lisäksi (ne löytyvät täältä), mutta ensimmäinen on ehdottomasti se tärkein. 

Taloon.comin valaisinvalikoimasta kurkkailin jotain, jossa olisi myös messinkiä mukana, tribuuttina lamppurakkaalleni. Nämä miellyttivät:

http://www.taloon.com/poytavalaisin-casanova-270x450-mm-musta/LY-803315/dp?openGroup=7468 

http://www.taloon.com/riippuvalaisin-casanova-500x450-mm-iso-valkoinen/LY-813113/dp?openGroup=7468

. . .

Osallistun tällä postauksella nettirautakauppa Taloon.comin sisustusniksit blogikilpailuun. Tuolla sivustolla voit äänestää omasta mielestäsi parasta kirjoitusta ja voittaa 300 euron valaisinlahjakortin. Äänestys alkaa 20.12.2015.

. . .

Vielä, Pinterestiin olen kerännyt melkoisen kasan kuvia maailmalta. 

Mukaan haastaisin Lauran! Kerrohan stoori.

StyleRoom bloggaajien pikkujoulut Sisustusmaniassa

Meillä oli tänään StyleRoomin bloggaajapikkujoulut Diagnoosi:Sisustusmaniassa, eli Marialla. Aina yhtä vaikeaa kirjoittaa tuo blogin nimi, mutta ei se ole kuulemma blogin pitäjälle sen helpompaa. SoMe-intoa oli matkassa, ja laitoin fiiliksiä tuoreeltaan Twitteriin, Instaan ja Faceen. Sieltä löytyy mm. kuva jouluvaloissa kylpevästä kasvihuoneesta/kesähuoneesta. 

Marian koti on hieno paikka! Vaikka pääpaino oli pikkujoulutteluissa, otin silti muutaman kuvan järkkärilläkin. Ei voinut vastustaa. Ymmärrätte varmasti, kun skrollaatte loppuun asti. Ja kävihän meillä ihan oikea joulupukkikin. Sain Bumlingille kaveriksi jotain kaunista ja messinkistä, siitä myöhemmin lisää. 

Meitä oli paikalla Suomen StyleRoomin Anna, Hannele ja Laura, sekä blogaajat Sanna, Jutta, Annika, Maru, Laura. Olihan hauskaa! Sain naisilta mm. piiruntarkan määritelmän alkukantaisen lappilaisesta ulkonäöstäni, koska olenhan pohjoisesta. En siis oikeasti ole ;). Blogin nimi, sijainti, mielikuvat, kaikki on hämäystä ja menee joka kerta ihan täydestä. Oikeasti olen hämäläinen ja töissäkin Helsingissä, nyt sattui vaan porukassa olemaan pari tyyppiä, jotka eivät sitä tienneet ja kerrattiin hieman faktoja. Mutta sielunmaisemani on ehta Snowland ja haaveilen lumesta aina paitsi kesällä. Kukaties joskus Snowland muuttaa pohjoiseen, ainakin osaksi vuotta? 

Seurassamme oli myös neljä chihuahuaa. Ihan hassuja otuksia tällaiselle, jonka mielestä 13-kiloinen on pieni koira ja 40-kiloinen oikea koira. Mutta kivoja tyyppejä olivat pienenpienetkin, semmoinen kun nukkui sylissä villaneuleen uumenissa, ei sitä edes huomannut. 

Koti oli puettu jouluun, ja antoi pienen varaslähdön jouluun itsellekin. Nyt on inspistä alkaa laittaa joulua tänne meillekin. Pöytä notkui ja ruuat olivat aivan jumalattoman hyviä - kiitos kaikille vaivaa nähneille.

Olipa mahtava nähdä teitä, pian uusiksi? 

Hyasintti kengässä - toimii! 

Maria keräilee vanhoja puisia mittoja ja ostaa jokaisen hyväkuntoisen ja kohtuuhintaisen, kun vastaan tulee. 

Suuri vati oli täynnänsä lasisia verkonpainoja, alla tuikkivat pienet jouluvalot, ja tunnelma taattu. 

Kelo ja tähdet

Meidän pirttiin ei ole vielä yhtään jouluasussaan. Mutta jollain piti itseäni huijata, joten otin kelon päällä muutaman kuvan lasitähdistä.

Kelojakkara hiottiin ja tuotiin viime kesänä terassilta sisään ja sille löytyi paikka eteisestä. Jakkara painoi yli 20 kiloa tullessaan ja on laihtunut sittemmin kolmisen kiloa. Se on myös haljennut komeasti. Tykkään tuommoisista rouheista asioista sisustuksessa.  

Paikallinen sisustusliike lopetti, ja ostimme tyttäreni kanssa kaikki jäljellä olleet pienet lasiset tähdet. Niille keksitään varmasti paikka, kun joulu jossain vaiheessa alkaa hiipiä tänne mäelle.

On niin pimeää, että haluaisin valopuun terassille. Oikeastaan tarvitsisin kolme. Ja ne pitäisi pultata kiinni, siillä täällä tuulee! Sisälle olisi myös kiva laittaa jo joku joulupuu, ennakkokuusi. 

Eli jouluajatuksia alkaa hiipiä mieleen, katsotaan koska toteutukseen. 

Hyvää viikonloppua Sinulle! 

Elonmerkki & Rukan kuulumiset

Tulin huikkaamaan, että hengissä ollaan! Siitä taitaa olla useampi vuosi, kun postaustauko on venynyt yli viikon, nyt kait melkein kahteen. 

Tuntuu, että olen kuluneen kuukauden ollut aivan lennossa. Ja aikaankin on saatu yhtä sun toista. Tässä on kollegoiden kanssa synnytetty mm. kahdet nettisivut, ja viime viikon olin Rukalla töissä. Vaikka mäkikisat, ja sitä kautta myös yhdistetyn kisatapahtumat peruttiin tuulen ja huonojen olosuhteiden vuoksi, meidän porukalla riitti töitä yllin kyllin.

Olin suunitellut postaavani Rukalta jotain tänne blogiinkin, mutta luuloksi jäi. Tosin instaan tuli laitettua jokunen kuva, joilla tämänkin tekstin kuvitan. 

Mutta, mahtava viikko hienossa seurassa antoi kummasti virtaa kaamoksen keskelle. Täytyypä yrittää muistaa laittaa tänne bloginkin puolelle työn tuloksia videomuodossa jossain vaiheessa - jos teitä kiinnostaa kansainväliset huipputason hiihtäjät, mäkihyppääjät ja yhdistetyn kaverit, sekä MM-esikisahuuma. Tunnistatteko muuten kuvasta, kumpi on bloggaaja ja kumpi kaksinkertainen olympiamitalisti :)

 Olipa melko inhaa palata pohjoisen talven ihmemaasta tänne sateeseen ja mustaan viimaan. Onnellisia olette te, jotka saatte lumen keskellä asustaa, terkkuja Suomen lumisille seuduille!

Lumen tuoma valo

Näiden päivällä otettujen kuvien tähdet ovat arktinen rekikoiramme Juri, alaskanmalamuutti rodultaan, sekä lumen tuoma valoisuus. Tarja's Snowland on nyt taas kirjaimellisesti Snowland, ja se on aika ihanaa. Viikonlopun aikana on sadellut hiljalleen lunta ja talven valo tulvii nyt ikkunoista. Lumen tuoma valo on jollain tavalla pehmeää ja utuista, koitin saada sen vangittua näihin kuviin. 

Meillä oli viikonloppuna yökylässä ihana vauvavieras, ja täällä onkin kilpaa tuoksuteltu ja hoidettu vauvaa. Terkkuja vaan S ja E, ja kiitos kun kävitte.

Saapa nähdä, kauanko lumi pysyy. Ainakin viikon ajan saan varmasti "elää lumessa", sillä suuntaan täältä etelästä liki viikoksi Rukalle tekemään MM-henkisiä töitä. Siellä riittää lunta! 

Näitä kuvia katsoessa sitä miettii väkisinkin, että sopiiko malamuutti sisustukseen vai sisustus malamuuttiin? Ainakin Juri oli ensin, paljon ennen tätä taloa. Hän on jo yli 9-vuotias. Kieltämättä  aika harmoniassa menevät taljojen värit ja muutin turkin väritys, hirret, laatat ja huonekalut.

Juri oli kyllä yksi merkittävä syy, miksi halusimme aikanaan muuttaa maalle. Eli ehkä se on sitten niin, että elämä on rakennettu koiran ympärille. On mukavaa, kun koirilla, ja meillä ihmisilläkin on tilaa ulkoilla. Maalla on mukavaa ja leppoisaa. 

Lauantain lettisolmu

Leppoisaa viikonloppua!

Lauantai-aamupäivään kuuluu meillä aina kaupunkikäynti ja tyttären akrobatiatunti. Tanssikoulussa hiukset pidetään kiinni. Yleensä hiukset ovat ponnarilla tai letillä, mutta tänään innostuttiin tytön  kanssa satsaamaan hieman enemmän. Ehkäpä siksi, että myöhemmin meille on tulossa odotettuja vieraita; ystäväni ja taaperoikäinen suloinen kummityttöni. Lettikampaus syntyi omasta päästä ja on aikas helppo. Alla jonkinmoista ohjetta:

Tehdään kaksi ranskanlettiä, jotka voivat olla symmetriset, tai sitten päättyä pään toiselle puolelle, kuten tässä. 

Letit kiinnitetään ponnarilenksuilla. 

Tee leteistä solmu, ja sitten toinen solmu päälle, elikkäs löysä umpisolmu.

Kiinnitä "umpisolmu" pinneillä ja koristele kukalla! 

Ulkona satelee  muuten hiljalleen lunta, tästä on tulossa kiva viikonloppu. Voi kuinka tuo pienikin lumikerros antaa heti lisää valoa ja iloa.