Kylmä hiki nousi otsalle, kun huomasin, kuka puuttuu edellisestä postauksesta. Toivottavasti hän ei loukkaantunut kovin pahoin, tai muuten meidän pihahommat saattavat ottaa takapakkia. Lepytellään nyt samantien omalla postauksella Puutarhatonttua. Hän on ainut asia, joka lähti mukaamme edellisestä puutarhasta, kun muutimme sydäntalvella. Tontun kanssa on tässä vuosien varrella tultu sinuiksi, ja hyvin on haltijanhommansa hoitanut.
Lakin kärki kopsahti aikoja sitten rikki, mutta sain sen liimattua kasaan. Samalla tonttu sai sinisen silkkinauhan puuttuvan sirun kohdalle.
Onko teillä puutarhatonttuja tahi pihan haltijoita? Mitä mieltä olette niiden tarpeellisuudesta?
Minä olen sitä mieltä, että puutarhatontut ovat ihan oleellinen osa kodin ulkoilmaelämää :).
Hän jakaa runkoverenpisaran siimeksestä viisaita pihanhoidollisia neuvojaan.