Ukkosensininen rapattu seinä, vihdoin!

Ai että se tunne, kun koko talven komerossa viettänyt maalipurkki alkaa polttelemaan mielessä. Eilen illalla purnukka alkoi kuiskia oven takaa, ja yön yli nukuttuani olikin jo pakko vääntää kansi auki.

Periaatteessa vihaan maalisutia, telaa, vaahtomuovitelaa, rättejä, kaukaloita... niiden kanssa on viime vuosina tullut pulattua niin paljon. Nyt kun tuo valon määrä on lisääntynyt ja aamu aikaistunut, alkaa näköjään taas maalarin veri virtaamaan suonissa. No, mottohan on viime vuodet ollut että maalaaminen ei lopu maalaamalla, joten samalla tutulla on hyvä jatkaa... Kevyesti aloittelin kuitenkin. Tuo mainitsemani purkki oli onneksi vain litrainen, ja kohdekin hyvin maltillisen kokoinen takan taustaseinä.

Tuohon seinään sisältyy monentyyppisiä tunnemuistoja ;). Tässä niistä muutamia. Rakennusprojektissa jotkut asiat eivät vaan etene. Minä jumitin tuon takan taustan kanssa. Maalata, rapata, laatoittaa.... Ja idea ei kypsynyt, mutta nainen kylläkin. Olin tuolloin viimeisilläni raskaana. 

Lopulta marssin rautakauppaan aikeinani rapata seinä itse. Löysimme myyjän kanssa värillisten laastien kartan, josta valitsin kauniin suklaanruskean sävyn (tiedättehän sen ruskean, kun suklaa ja voi on juuri sulatettu kattilassa herkulliseksi "Brownien juureksi"). Laasti tilattiin ja kivi tippui sydämeltä. Tosin järkytyin aikanaan laskun nähtyäni, kalliiksi tuli rahteineen päivineen. Mutta eihän se haitannut, kun vihdoin asia eteni ja oikea päätös oli tehty.

Seuraava murhe, miten osaan slammata seinän? Suurensuuri vauvamaha + slammaus + kaikki tuntemani kirosanat useampaan kertaan ladeltuna = ihan hyvän näköinen valmis seinä.

Seinä alkoi kuivua, luonnollisestikin! Mutta kuivumisen jälkeen saimme todeta suklaanruskean sävyn olevankin vaalean rusehtava, ei-mitään-sanomattoman-värinen. Sitten laitettiin suut suppuun ja annettiin ajan kulua. Seinää on nyt yli kaksi vuotta katseltu. Viime keväänä tunnustimme mieheni kanssa toisillemme vihaavamme seinän väriä. Silmä ei totu, vaikka kuinka tuijottaa. Nimittäin tuijotettu on.

Ex-seinä tänään kauniissa aamuauringossa :)

Tikkurila riensi apuun ja antoi meille testattavaksi valitsemamme maalin. Pelastava enkeli laskeutui sitten Taika helmiäismaalin olomuodossa, sävynään Jupiter. Kyllä sydän hakkasi sävyvalintaa tehdessä, nyt saisi homma mennä putkeen, vihdoinkin. Ja menihän se!

Koska tässä talossa (eikä aikaisemmissakaan kodeissa) ei suoranaisesti ole väreillä leikitelty, tämä ukkosensiniseksi ristimäni väri on jo melkoinen pläjäys. Ahh, se tunne kun levität mieleisen sävyistä maalia inhokkivärin päälle. Ja kuinka kauniisti valo alkoi heti leikkiä rapatulla pinnalla. 

Nyt vihdoin ymmärrän ihmisiä, jotka piristäytyvät maalaamalla tai tapetoimalla seinän! Tässä tämän huushollin lopputulos, joka on kovasti mieleinen. Aikaa meni pari tuntia kaikkineen, ei paha.

Portaikko, puksit, maha

Kun alakerrassa tehtiin muutama viikko sitten isoa siivoa, puksit betoniruukuissaan muuttivat portaikon ikkunaa reunustamaan. 

Laadukkaat feikit puksipallot ovat kyllä todellinen sisustajan investointi. Suosittelen! Nämä vaeltavat huolettomasti ympäri taloa. 

Kuinkahan kauan olisin saanut elävät pysymään kuosissa - veikkaanpa että en kauaa, vaikka kuinka olisin rakastanut ja substralia antanut.

Tauluhyllyllä on Tomi Rehellin kuvaama, muistoja herättävä ♥ mahapotretti ♥.

JouluSonnyt

Onhan siihen jouluun kieltämättä vielä kotvanen aikaa, mutta nää Sonny Angelit muutti silti meille tänään, Pompotista... Oho, onpas astiakaapin päällinen muuten pölyinen... :D

Talonpoikaisen ympärillä

Kuvasin yläkerrassa sijaitsevan, viime kesänä putsaamani, talonpoikaislipaston tienoota. Mitäs sieltä löytyikään:

• vanha juomakori ja tähtipeitto
• vanha irtonainen klaffi (odottaa uusiokäyttöä & inspistä)
• sinkkiset kynttilään kiinnitettävät siivet
• itsetehty puukoriste
• lasisia, tähden muotoisia koristeita
• kuvissa vilahteleva laattia on muuten Cellon harbour oak -laminaattia leveällä lankulla
• lattiassa itsetehty farkkumatto

Laattoja

Alla olevat kuvat ovat kodinhoitohuoneen lattiasta. Laatta jäljittelee puupintaa ja on todella kaunis! Tätä samaa saa lankkumallisena, mutta kaatojen takia päädyttiin luonnollisesti neliönmalliseen pienempään versioon. Puupintaa mallaavia laattoja oli saatavilla aika vähän kolmisen vuotta sitten, kun taloa rakensimme. Nyt valikoima on jo paljon suurempi. Tälläkin hetkellä päätyisin aivan samaan laattaan, tämä on ihan täydellinen tänne.

Lattian kautta noustaan kodinhoitohuoneen laatoitettuun seinään ja välitilaan. Seinässä on suurta valkeaa, mattapintaista laattaa, jota löytyy meiltä myös keittiöstä, kylppäristä ja yläkerran wc:stä. Tämä iso, klassinen ja edullinen laatta kompensoi kalliimpia laattoja. Hintoja en aikanaan katsellut, halusin valita mahdollisimman miellyttävät laatat "maksoi mitä maksoi -periaatteella". Tämä yksi huokea valinta kuitenkin tasoitti kuluja, koska myös sitä on käytetty kohtuu paljon höystämässä niitä kalliimpia.

Välitilassa on fasettihiottu ihana valkoinen laatoitus, tiililadonnassa tottakai. Tähän hullaannuin niin kovin, että sitä laitettiin sekä keittiöön että  kodinhoitohuoneeseen. Molemmissa tiloissa kattoon menevä osio tehtiin suurella laatalla, ja välitila tiililadotulla fasetilla. Kontrasti on maltillinen ja hienostunut, mutta kuitenkin sitä on. Kattoon asti ulottuva tiililadottu, pienehkö laatta olisi ehkä hiukan rauhaton.

Yllä kodinhoitohuonetta, ja alla kahden kuvan verran keittön välitilaa. Kyllä tuo fasettihionta + kiiltävä pinta heijastaa valoa niin kauniisti...

Fasettihiottu laatta.

Keittiön seinän kautta sitten keittiön lattiaan, josta löytyy marmorin oloinen harmahtava laatta. 

Tämä samainen laatta löytyy myös eteisestä ja tuulikaapista, eli käytännössä sillä on laatoitettu puolet alakerrasta. Eteinen-keittiö -akseli sen vuoksi että nuo tilat ovat helpommin likaantuvia, harmaa armahtaa...

Allaolevassa kuvassa näkyy eteisen ja olohuoneen laattapintojen yhtymäkohta. Laatat ovat eri kokoiset ja eri sävyiset, mutta sopivat silti oikein hyvin yhteen ja samaan kerrokseen.

Olohuone-työhuone-erkkeri -akselilla löytyy tämä lähes valkoinen suuri laatta. Tämä ei kuitenkaan ole ihan täysin valkoinen, vaikka kuvasta voisi niin päätellä. Pinta on lasitettu ja siinä on viehättävää eloa. Siksi tämä on suht armollinen likaantumiselle, mutta lika myös lähtee pinnasta helposti. Koirankarvat eivät tässä laatassa näy lainkaan...ja se on hyvä juttu se!

Pakko vielä loppuun mainostaa höyrypesuria. Se on ihan must aparaatti, kun sen on kerran oivaltanut. Kaikki laattapinnat on todella miellyttävää ja nopeaa puhdistaa juurta jaksain, pesuaineita ei tarvita ja lika irtoaa kuin sadussa!

LAATTOJEN TIEDOT:

• KODINHOITOHUONE LATTIA: EGE ATLANTIC BEIGE 12,5x12,5
• ETEINEN, TUULIKAAPPI, KEITTIÖ LATTIA: Ec Z 31Z58 GRIS DU SOIR 32,5x32,5
• OLOHUONE, RUOKAILUTILA JA TYÖHUONE LATTIA: PIEMME STYLE BEIGE 45x45
• KEITTIÖN VÄLITILA: KAKE HARMONIA BLANCO BISEL BRILLO 7,5x15
• KEITTIÖN, KYLPPÄRIN, KHH:N SEINÄT OSITTAIN: CRT BRANCO MATE 25x40 

Brownies

★ Browniet ★

Tähän ei mitään myyntipuheita vaadita.

Yksinkertaisesti, kannattaa kokeilla!

200 g tummaa suklaata karkeasti pilkottuna
175 g suolatonta voita
325g (3,8dl) sokeria
130 g (2 dl) vehnäjauhoja
3 kananmunaa
tomusokeria koristeluun

33X23X5 cm:n kokoinen vuoka leivinpaperilla vuorattuna

Noin 12 kpl

Kuumenna uuni 175 asteiseksi

Laita voi ja suklaa kuumankestävään kulhoon hiljalleen kiehuvan vesikattilan päälle, mutta älä anna kulhon pohjan osua veteen. Anna olla, kunnes ainekset ovat sulaneet.

Nosta kulho pois, lisää sokeri ja sekoita hyvin. Lisää jauhot ja sekoita kunnolla sekaisin. Lisää munat ja sekoita, kunnes taikina on paksua ja sileää.

Levitä vuokaan ja paista taikinalevyä 30-35 min, tai kunnes pinta halkeilee mutta sisus on vielä pehmeää. Älä paista liikaa, jotteivät reunat kuivu. Anna jäähtyä hyvin. Koristele tomusokerilla.

Leikkasin paperisen tähden, jota käytimme tomusokerikoristelussa.

Betonitaso (laminaattia siis) rimmaa oikein hyvin leipomuksen väreihin.

Alakerran sininen wc

Olen monesti miettinyt, että olisi kiva kuvata alakerran wc:tä, koska se on ihan hauskan näköinen. Valo ei vaan ole riittänyt, mutta nyt koetin saada jotain aikaiseksi siitä huolimatta. 



WC on väritykseltään sini-vaalea. Yksi seinä on merensinistä, turkoosia suurta laattaa, saumauskin on kirkkaan vaaleansininen. Seinää koristaa hopeanharmaa koukeroinen boordi. Lattia on harmaata kymppikymppiä. Kuva ei ihan tuo täyttä oikeutta väreille... Muut seinät ovat valkovahattua hirsipaneelia.

Valaisin on Cellon valikoimista. Allaskaluste on itse piirtämäni ja Taron Consultingin toteuttama, allas on samasta paikasta. Hana on Oraksen Cubista.

Bambutikkaat ovat olleet minulla jo pitkään edellisessäkin kodissa. Säälitti porata kauniisiin laattoihin reikiä pyyhekoukuille... Keksin että tuossahan on just sopiva bambutikkaan mentävä kolo, ja rei'iltä säästytään. Pyyhkeet on helppo ripustaa tikkaisiin, ja kokonaisuus on muutenkin erittäin toimivaksi todettu parin vuoden käytöllä.

Merihenkisessä WCssä on seinällä kolmen taulun sarja, sekä niihin ripustettu simpukkanauha. Tauluissa on kehystettynä simpukoita matkoilta, sekä kaukaiselta rannalta löytämäni merenneidon pyrstön muotoinen kivi. Katosta roikkuu kolme pientä turkoosia, lasista verkonpainoa. Ne löytyivät onnekkaasti jostain alelaarista.

Pönttö on sijoitettu reilusti vinoon, koska vessassa tila meinasi loppua kesken. Mietimme muutaman päivän, miten sijoittelemme kalusteet ja pöntön, ja voisiko pöntön todellakin sijoittaa vinoon. Tulimme lopulta siihen tulokseen, että tämä on meidän kotimme, ja voimme tehdä mitä lystäämme. Pönttö asennettiin vinoon ja on oikein hauska ja toimiva. Näin WCssä on enemmän tilan tuntua.

Alkuperäinen syy tähän kaikkeen oli mittavirhe. Pöntön paikka oli mitattu perustuksia valettaessa ja ekoja putkivetoja tehdessä 20 cm "väärään kohtaan". No, nyt väärä kohta on oikea kohta. Kaikkea pientä kivaahan aina rakentaessa sattuu ja tapahtuu ;). Ja tämä on pientä, koska siitä selvittiin kekseliäisyydellä ja kevyellä sisustussuunnittelulla.

Sotilaspäähineen koriste ja tavaroita siellä täällä

Poikkesimme viikonloppuna Tamarms -messuilla ja sieltä tarttui mukaan hieno ja vanha messinkinen sotilaspäähineen koriste. En tiedä tarkemmin mistä tämä on peräisin, mutta ilmiselvästi se kuvastaa räjähtävää tykinkuulaa. Hieno ja kuvauksellinen esine! 

Muissa kuvissa on alakerran tarpeistoa; lyhty, seinälyhty, lasikupu, pieni puksipallo, vanha pieni öljypullo, kynttilänsammutin, tarjotin johon on maalattu talomme valmistumisvuosi ja maantieteelliset koordinaatit. Semmoista tällä kertaa :) ...

★

★

★

★

Pienen pojan sinisiä juttuja...

Vauva-aiheinen kollaasi tällä kertaa...pienen pojan sinisiä juttuja.

- Ferm Livingin mustekala -soittokellon posti toi yllätyspakettina Huvilasta, kiitokset poppoolle!
- PaaPiin jellona on hauska
- Happy Lightsit roikkuvat makuuhuoneen naulakossa yösyöpöttelyvaloina
- Pieni sininen auto saatiin lahjaksi ystäviltä
- Tähtityynyt ovat apuna siellä sun täällä
- Klassikkopeti on Sebran

...ja sitten on vielä paljon muita ihania vaaleansinisiä lahjoja, kiitos kaikille :)!

Kuihtuneet

★ ★ ★ ★

Kuihtuneet kukat ovat linssin läpi katsotuna jopa kuvauksellisempia kuin freesit, vai mitä? Minulle tulee jostain syystä näistä kuihtuneiden muodoista mieleen liike, tanssi.

 Toki elävät hakkaavat livenä nämä mennen tullen,

mutta todella upeat värit on näissäkin!

★ ★ ★ ★

Vauvalle

Virkatut tuttipidikkeet ja peitto ovat jatkuvassa käytössä. Tuttipidikkeet valmistuvat vartissa pylväitä virkaten, toki niitä voi tehdä myös kiinteillä silmukoilla. Sinisessä on kuusi pylvästä ja vihreässä viisi vierekkäin, ja kerroksia sen mukaan kun tarvis on. Koristeita noihin voisi vielä kiinnittää, mutta eivät ne välttämättä vaadi.. Ehkä kuitenkin sydämen, palloja tai jotain muuta jos vastaan tulee :). Muoviosat ovat vanhoista tuttiketjuista, uusiokäyttöä.

Täällä Uusi Kuu -blogissa on kauniita tuttiketjuja tyttövauvalle, käykäähän kurkkaamassa.

Jouluna virkkaamani poikavauvan peitto on myös päässyt käyttöön ihanalle pienelle miehelle! 

♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥

♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥

Piirustushetki

Piirustushetki puuväreillä tyttösen kanssa ♥

Olen säilyttänyt puuvärejäni tässä Indiskan suuressa mukissa vuosia...varmaan kahdeksan. Hyvin palvelee edelleen.

Juomapuoli hoituu SIGGin klassikkopullosta..

Hyvää ystävänpäivää! Happy Valentine's Day!

Sitruunasiirapilla valeltu sitruunakakku

Arkikakku, kuivakakku, juhlapöydän lisäkakku,

makea, raikas, keltainen... hyvä kakku!

Kirpeä siirappi kruunaa tämän sitruunakakun ja tekee siitä erikoisemman (ja paremman), kuin muut sitruunakakut :). 

 

320 g (3,8 dl) sokeria

3 kananmunaa

2 luomusitruunan raastettu kuori

350 g (5,4 dl) vehnäjauhoja

1,5 tl leivinjauhetta

1 tl suolaa

2,5 dl täysmaitoa

0,5 tl vanilja-aromia

200 g suolatonta voita sulatettuna

Sitruunasiirappi kakun valeluun:

1 sitruunan vastapuristettu mehu ja kuori

50 g (0,6 dl) sokeria

23X13 cm vuoka voideltuna ja jauhotettuna

8-10 hengelle

Kuumenna uuni 170-asteiseksi

Mittaa sokeri, munat ja sitruunankuori monitoimikoneeseen, tai käytä sähkövatkainta, ja vatkaa tasaiseksi.

Siivilöi erilliseen kulhoon jauhot, leivinjauhe ja suola. Yhdistä toisessa kulhossa keskenään maito ja vanilja-aromi. Lisää kolmasosa jauhoseoksesta munavaahtoon ja vatkaa hyvin. Vatkaa sitten joukkoon kolmannes maidosta. Toista kaksi kertaa niin että kaikki on lisätty. Vatkaa kunnes seos on vaaleaa ja kuohkeaa.

Säädä teho pienelle, kaada joukkoon voisula ja vatkaa ainekset sekaisin. 

Kaada taikina vuokaan ja paista kakkua uunissa noin 1 tunti 15 minuuttia tai kunnes se on kullanruskea ja tuntuu kimmoisalta.

Sitruunasiirappi:

Sillä aikaa kun kakku on uunissa, mittaa kattilaan sitruunan mehu ja kuori, sokeri ja 1 dl vettä. Kuumenna alhaisella lämmöllä kiehuvaksi. Lisää lämpöä ja keitä seosta, kunnes nesteen määrä on pienentynyt puoleen tai muistuttaa koostumukseltaan siirappia. Kun otat kakun uunista, nosta se ritilälle tiskialtaan päälle ja valele kakun pinta kauttaaltaan siirapilla. Anna kakun jäähtyä hetki vuoassa ja siirrä se sitten jäähdytysritilän päälle jäähtymään kokonaan.