7/02/2018

Kustavilaiskaunotar oli löytö



Kustavilaispöytää en tiennyt haluavanikaan, ennen kuin se tupsahti eteen tori.fi’ssa. Minä ja lapset, ja vieraatkin, olimme syöneet kirjoituspöydän ääressä jo puolentoista vuoden ajan. Edellisessä vuokra-asunnossa oli näet minikeittiö, jonne mahtui pieni pitkulainen kirjoituspöytä.

Muutettuani talvella kivitalosta kivitaloon, tällä kertaa 1920-luvun uljaaseen talovanhukseen, sain ihan oikean keittiön, jonne mahtuu ihan oikea ruokapöytä. Siitä alkoi aarteen etsintä.

Köökin malli on aikalailla neliö, joten pyöreä muoto alkoi tuntua pohdintojen jälkeen parhaalta vaihtoehdolta. Kiire ei ollut, selailin toria aina muistaessani. En halunnut kiirehtiä ostosta vaan odotella sopivaa, enkä myöskään maksaa pöydästä paljoa. Lopulta sinivihreän suuntaan taittava harmaa kustavilaiskaunotar tupsahti eteen ja vieläpä kotikaupungista. Pöytäkaupat saatiin hierottua pikavauhtia ja nyt on syöty jo oikean ruokapöydän ääressä pari kuukautta.

Istuimina toimivat täysin eri maailmasta olevat mustat Ikean neljän euron jakkarat, sekä musta pinnasohva. Jollain oudolla tavalla kaikki kuitenkin sointuvat yhteen...?

Pöytä siirtyi (onneksi) lapsiperheestä lapsiperheeseen. Ostettaessa pöydän kannessa oli pari pientä kolhua ja ne olivatkin ns must mulle. En halua hankkia ihan uutta tai virheetöntä. Kun kalusteessa on jo valmiina pienet kauneusvirheet ja elämän jäljet, eivät omien lasten (ja itseni) aiheuttamat kolhaisut tunnu enää missään.

Lisää kuvia lupaan myöhemmin. Ja onhan tätäkin jo hivenen tuunattu, siitäkin lisää tuonnempana. Nyt mukavaa ja aurinkoista alkanutta viikkoa ja terkkuja mökiltä.

ps. Instagramissa on aina uusimmat käänteet, niin mökiltä kuin kaupungista, joten tervetuloa mukaan sinnekin.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi! Jokainen kommentti saa hyvälle mielelle ja perinteisesti vastaan kaikkiin.

Nämäkin saattavat kiinnostaa sinua