7/13/2018

Vanha Tateka-teollisuusvalaisin, tällä kertaa mökillä

Ajelin mökille helteeseen, sateeseen ja ukkoseen, joten nyt olikin sopiva hetki sisäpuuhille. Vanha Tateka pääsi valaisemaan peräseinälle, josta on puuttunut valonlähde. Tuo on mukava työvalaisin ja yleisvalaisin. Nämä nimittäin valaisevat kunnolla. Pirttipöydän ääressä syödään, mutta myös etätyöskennellään, joten siksi valolla on väliä. 


Kaupunkikodissa on jo yksi melkein samanlainen ja nyt on sitten täällä möksälläkin omansa, niin ei tule ikävä. Bumlingit ovat minulle aina ikuisesti nro 1. mutta nämä vanhat teollisuusvalaisimet tulevat oikein hyvänä kakkosena.



Tateka sattuu muuten olemaan samaa sinivihertävänharmaata sävyä kuin kesämökin toinenkin seinälamppulöytö. Tuo pienempi seinälamppu entisöitiin Tampereen Pispalassa valaisinkorjaamo Pannuhuoneella, ja ansaitsisi kyllä sekin tuonnempana ihan omankin postauksensa. 

Dyykkasin vanhan toimistokaapin astiakaapiksi


Taas on kierrätetty ja "tehty löytöjä". Vastahan postasin täältä keittiöstä, ja nyt on jo tilanne elänyt. Tapojeni mukaisesti en voinut vastustaa, kun vanhalla rojulla oli hätä. 

Iskun vanha täyspuinen lasiovinen toimistokaappi, olettaen 50-60 -luvulta, oli aiemmin viikolla menossa silmieni edessä roskiin. En hennonnut antaa sen mennä, ja lopputuloksena keittiöni täydentyi ihan yllättäen astiakaapilla. 




Seinäkaapissa on paksua lasia olevat ovet, kaunis profiili ja kivat yksityiskohdat. Tästähän saisi vaikka mitä tuunaamalla. Taustaseinälle tapettia, kenties hiontaa puuosille ja maalia tai lakkaus. Päädyin vanhaa kunnioittavaan ja laiskempaan vaihtoehtoon: pyyhintä, seinään kiinnitys (kiitos Jari), ja paljon ihastelua. 

Kaapin tummasävyinen mudan värinen taustaseinä on kymmenien vuosien takaa, mutta taas ihan in ja ihanin. 






Siellä on nyt alkuun vanha maljakko (hylättynä löydetty sekin vuosia sitten), eilen ilta-ajelulla marjatilalta ostettu mansikkamehupullo, sekä lasten kanelisokeri.

Mitä mieltä?






7/09/2018

Keittiön vanha sisustus ja kuusiruutuinen ikkuna

Otin iltavalossa muutaman kuvan vasta siivotusta keittiöstä. Viisi kuukautta sitten tapahtuneen muuton jäljiltä oli jäänyt, minnes muualle kuin tänne keittiöön, muutama purkamaton kassi. Nyt nekin on viimein selätetty ja päätin juhlistaa kesälomasiivoustani kuvilla ja blogipostauksella.

Tämä bloggaaminen vaatii taas totuttelua, kun tuntuu, ettei ole mitään sanottavaa. Mutta ei kai sitä paljoa tarvitse ollakaan...? 





Keittiön kalustus on ihan sitä samaa vanhaa ja sekalaista. Pinnasohva, korkeampi astiakaappi ja aikanaan entisöimäni patakaappi jatkavat uskollisina seuralaisina. Katossa roikkuu aikanaan Tanskasta nettikaupan kautta löydetty sininen bumling. Seinällä on omatekemää tuotantoa 20v takaa (lopulta muuten näin tuon taulun livenä Kööpenhaminassa vuonna 2017, kuten tuossa postauksessani haaveilen). Ainut uusi kaluste on tänne varta vasten ostettu vanha kustavilaispöytä. 

Ehkä tärkein sisustuselementti on kuitenkin kuusiruutuinen ikkuna, jonka alati vaihtuva kaupunkimaisema antaa ihan oman mausteensa tähän soppaan. 





7/02/2018

Kustavilaiskaunotar oli löytö



Kustavilaispöytää en tiennyt haluavanikaan, ennen kuin se tupsahti eteen tori.fi’ssa. Minä ja lapset, ja vieraatkin, olimme syöneet kirjoituspöydän ääressä jo puolentoista vuoden ajan. Edellisessä vuokra-asunnossa oli näet minikeittiö, jonne mahtui pieni pitkulainen kirjoituspöytä.

Muutettuani talvella kivitalosta kivitaloon, tällä kertaa 1920-luvun uljaaseen talovanhukseen, sain ihan oikean keittiön, jonne mahtuu ihan oikea ruokapöytä. Siitä alkoi aarteen etsintä.

Köökin malli on aikalailla neliö, joten pyöreä muoto alkoi tuntua pohdintojen jälkeen parhaalta vaihtoehdolta. Kiire ei ollut, selailin toria aina muistaessani. En halunnut kiirehtiä ostosta vaan odotella sopivaa, enkä myöskään maksaa pöydästä paljoa. Lopulta sinivihreän suuntaan taittava harmaa kustavilaiskaunotar tupsahti eteen ja vieläpä kotikaupungista. Pöytäkaupat saatiin hierottua pikavauhtia ja nyt on syöty jo oikean ruokapöydän ääressä pari kuukautta.

Istuimina toimivat täysin eri maailmasta olevat mustat Ikean neljän euron jakkarat, sekä musta pinnasohva. Jollain oudolla tavalla kaikki kuitenkin sointuvat yhteen...?

Pöytä siirtyi (onneksi) lapsiperheestä lapsiperheeseen. Ostettaessa pöydän kannessa oli pari pientä kolhua ja ne olivatkin ns must mulle. En halua hankkia ihan uutta tai virheetöntä. Kun kalusteessa on jo valmiina pienet kauneusvirheet ja elämän jäljet, eivät omien lasten (ja itseni) aiheuttamat kolhaisut tunnu enää missään.

Lisää kuvia lupaan myöhemmin. Ja onhan tätäkin jo hivenen tuunattu, siitäkin lisää tuonnempana. Nyt mukavaa ja aurinkoista alkanutta viikkoa ja terkkuja mökiltä.

ps. Instagramissa on aina uusimmat käänteet, niin mökiltä kuin kaupungista, joten tervetuloa mukaan sinnekin.


7/01/2018

Vanha teollisuusvalaisin | Tateka

Elämä heitti eteen vanhan Tatekan (Tampereen teollisuuskaluste) seinävalaisimen. Tämä yksilö on palvellut pitkän ikänsä ihan oikeissa töissä. Nyt se pääsi eläkepäiville olohuoneeseeni vanhan kivitalon seinälle. Ai että, on kaunis jokapäivän sulostuttaja. Valaisimen historia puhuttelee sen verran, etten viitsinyt edes tahroja putsata pois.

Lamppu valaiseen todella hyvin, käytännössä koko huoneen. Nivelistä sen saa taivuteltua juuri sopivaan asentoon ja se ulottuu lukuvaloksikin sohvan päälle.

Nämäkin saattavat kiinnostaa sinua