12/25/2016

Uuden elämän joulu, stressipohdintaa ja yök joulunpunaista

En sitten ehtinyt tänne toivottelemaan hyvää joulua ennakkoon, mutta hyvää ja rauhallista joulupäivän iltaa! Kerrottakoon, että ensimmäinen joulu uudessa elämäntilanteessa on nyt takana ja hyvin se meni. 

Joulussa parasta on hyvä ruoka, kynttilöiden valomeri, kiireettömyys - vuodesta toiseen. Ja yksi mikä on ihan parasta, ollut aina, on jonkinsorttinen treenaaminen joulun aikaan. Sitäkin pääsin tänä jouluna tekemään, vaikka lapset ovat luonani. Aatonaattona ja tänään joulupäivänä kävin salilla. Salitreenissä on se hyvä puoli, että jopa ylensyöneenä se onnistuu hienosti. Painot liikkuvat livakkaan, kun kroppa on täynnä energiaa. 

Tänä jouluna pysähdyin miettimään stressiä, sitä kuuluisaa joulustressiä. En henkilökohtaisesti ymmärrä totaalisen joulustressin syvintä olemusta. Onko se suorituspainetta, näyttämisen halua, kulissia?

Jäin miettimään omaa äitiäni. En muista hänen koskaan olleen jouluna kierroksilla tai kireä. Hän on aina tehnyt, mikä on hyvältä tuntunut. Ei ole ylisuorittanut, ja on silti onnistunut omilla keinoillaan  luomaan rauhallisen, rennon ja kauniin tunnelman kotiin. Kun tällainen roolimalli on joulun suhteen ollut tarjolla ja tyrkyllä, en suostu ottamaan sen suurempia paineita joulusta (vaikka välillä tekis vähän mieli), vaan nuo perushommat hoituvat kutakuinkin hymyssä suin.

Onhan näitä vastaavia esimerkkejä ympärillä. Kävin ihanan ystäväni kanssa joululounaalla tuossa viikolla. Hän nojasi pehmeässä ravintolan tuolissa taaksepäin, huokaisi tilanneensa kaikki laatikot erään kartanon pitopalvelusta, ja totesi, että haluaa tänä jouluna päästä niin helpolla kun vaan voi. Sitten ehdotti, että josko Tarja lasit kuoharia?

Siinä ei ole mitään väärää. Tuona hetkenä olin hänestä niin ylpeä. Pitää uskaltaa päästä helpommalla. Se on monesti kaikkien etu. Kuulun tähän koulukuntaan.

Yksi oma tunnustus. Tein tänä jouluna, 37-vuotiaana, ihka ensimmäistä kertaa lanttulaatikkoa. Siitä tuli ihan mahdottoman ihanaa ja hyvää. Siitä taisi tulla minun jouluperinne. Ja arvaatteko, reseptin laittoi samainen ystäväni. Hyvä kiertämään. 

Toinen pohdinnan aihe: joulunpunainen. Se ei ole koskaan ollut se minun juttuni. Tunnustan, kaikki uudessa kodissani oleva joulunpunainen läks 30 minuuttia sitten säilöön vuodeksi. Se on kai minun jouluperinteeni, että punaisten joulukoristeiden kanssa kolme päivää vuodessa riittää. Kynttilämeret,  jouluvalot, sarvet, taljat sun muut luonnonläheiset saavat olla pitkään ennen ja jälkeen joulun. Niiden suhteen ei ole mitään kiirettä. 

Nyt, rentoa iltaa. 



Tänä jouluna on tullut korostetusti nautittua ympäristöstä ja sen kauneudesta. Vasemmalla kukkakauppa Hortensian ikkuna Riihimäellä. Olen monesti kulkenut pimeällä ohi, ja tiedän jo tuon liikkeen näyteikkunoiden jokaisen esineen ulkoa, sillä pysähdyn joka kerta niitä ja kukkia katselemaan. Kaunista on. 

Oikean puoleinen kuva on kotoa. Onni on leveät ikkunalaudat ja mahdollisimman paljon kynttilöitä. 


TallennaTallenna

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi! Jokainen kommentti saa hyvälle mielelle ja perinteisesti vastaan kaikkiin.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...