5/29/2015

Laita läks veks






Yksi aikakausi päättyi, kun meillä ei tarvita enää pinnasänkyä. Vastahan siinä nukutettiin vauvaa. Reipas 2,5 -vuotias poikamme nukkuu nyt isojen poikien sängyssä. Onneksi sentään ei tarvinnut sänkykaupoille lähteä, sillä Sebran jatkettavassa sängyssä on kaikki mukana; patjan jatke, irrotettavat laidat, ja koko sänky on jatkettavissa juniorivuoteeksi.

Minulla on yli vuoden verran ollut luonnoksissa lähes valmiina postaus, jossa vertaillaan Leanderin ja Sebran jatkettavia pinnasänkyjä. Meiltä löytyy molemmat ja niistä on käytännön kautta muodostunut tietty käsitys. Kiinnostaako, teenkö postauksen valmiiksi asti?










5/28/2015

Kivikko kukkii!


Kesä tuli? Lämmintä on, olisiko se kesä vihdoinkin totta?

Käyskentelin tänään pihalla ja olin yllättynyt, kuinka paljon sieltä löytyikin elämää ja kukkivia kasveja. Piti oikein hakea kamera sisältä ja ottaa hieman kuvia. 

Olen muutaman vuoden ajan roiskinut vaatimattomia kivikkokasveja sinne tänne suurta pihamme, enkä oikein edes muista kaikkia enää. Mutta, mutta, kasvithan näyttäisivät olevan hengissä, ovat kotiutuneet ja jopa viihtyvät ja leviävät täällä. 

Tosi kauniita kukkia. Sopii tälle vaatimattomalle puutarhurille!






Lemmikkiä siirsin viime kesänä äidin pihasta. 
Kivimuuriin hankkimani mehitähdet muodostavat uusia "mukuloita" ja leviävät vimmatusti - ihanaa. 




Pihasta löytyy muutamasta kohtaa myös villiorvokkia, mikä on aivan ihana yllätys. En ole tiennyt tällaisia olevan olemassakaan, ja nyt sitä kasvaa vieläpä omalla pihalla. Kaunista. 





5/23/2015

Uusi tatuointini | Peony Tattoo


Kevättalvella kieriskelin vakavan tatuointikuumeen kourissa. Halusin kuvan, joka ulottuisi kyynärpäästä ranteeseen. Tein postauksenkin, jossa fiilistelin ja pohdiskelin aiheita. Postaus on luettavissa tästä. 

Otin yhteyttä Linda Räihään, ja hän halusi lähteä toteuttamaan ideaani. Olin koonnut erilaisia inspiskuvia, jotka laitoin hänelle ja annoin suunnitteluun ns. vapaat kädet. Linda on tatuoinut vuodesta 2000, joten kokemusta ja näkemystä löytyy. 

Alkuperäisenä aiheenani olivat magnoliat sekä pionit. Pudotimme kuitenkin magnoliat pois, ja päädyimme pelkkiin pioneihin. Tämä oli loistava päätös. Kuva on selkeämpi ja ehjempi kokonaisuus, kun siinä on vain ns. yhtä aihetta. Pioneista on moneksi, ja kun tatuointiin yhdistettiin kolme pioniyksilöä plus nuput ja lehtiä, niin kokonaisuus on runsas ja täynnä kivoja detaljeja.

Tatuoinnista tuli hieno! Se on täynnä kauniita yksityiskohtia. Vaikka olen ihan vierestä seurannut sen syntymistä, en silti ymmärrä, miten ihmeessä siihen on saatu kaikki tämä. Linda on huikean taitava ja lahjakas.

Instagramin puolelle olenkin jo laittanut pitkin kevättä kuvia tatuoinnistani, ihan ensi metreistä lähtien. Nyt sain otettua jonkinlaiset kuvat blogiakin varten. Omaa kättä on hitusen vaikea kuvata, joten nämäkään eivät ihan kokonaista käsitystä anna, mutta jotain sinne päin kuitenkin. 





Arvatenkin minulla on jo uudet ideat kypsyttelyvaiheessa, eihän tämä tähän jää, kuten ei ole ennenkään jäänyt. Olen aina pitänyt tatuoinneista. Pidän myöskin ajatuksesta, että niiden suunnitteluun voi käyttää kunnolla aikaa ja pohtia rauhassa eri vaihtoehtoja. Se on prosessi. Tatuoinnin tekovaihe on prosessin päätös ja huipentuma.

Lisäksi tatuoinneissa kiehtoo se, että ne kulkevat ihan aina mukana. Ovat osa minua, minne ikinä menenkin ja mitä teenkin.






Otin muuten tämän pionitatskan tavallaan itselleni koruksi, sillä en käytä paljoa koruja. Mutta mutta, nyt huomaan, että minulla on lähes aina jokin rannekoru/korut juurikin tuon tatuoidun käden ranteessa. Korut sopivat "korun" kanssa, ja tatuointi antaa rannekoruille uuden twistin ja päinvastoin!

Olen myös pitkästä aikaa hankkinut uusia koruja, ihan tatuointia varten. Esimerkiksi tämä alla oleva tarttui mukaan työmatkalta tällä viikolla. Se on "kullattua, ihon väristä nahkaa", ja keskelle on pujotettu metallinen ketju. Minusta se on magee tatskan kanssa. Hopeisen ketjun olen saanut pikkutyttönä.






Minulta on kyselty kevään kuluessa paljon tatuoinneista ja tatuoijista. Itse seuraan tällä hetkellä seuraavia artisteja: Linda Räihä (tottakai), Leena Lumilampi, Lunamila, Joni Lukin, Juho / Otherside, Jussi Kokkarinen. Heidän tyyleissään ja taidoissaan on jotain maagista. Lisäksi venäläinen Sasha Unisex, Barcelonassa työskentelevä Lola Garcia, britit Lianne Moule ja Tracy D ovat mielenkiintoisia.  Kaikilta edellä mainituilta löytyy Instagram -tilit, ja niiden kautta seuraaminen hoituukin näppärimmin.

Tässä vielä neljä insta-otosta omasta tarrasta.







No niin, nyt se on tehty.
Hieman erilainen postaus tällä kertaa.


Tarja


. . . 

This is my new peony half sleeve tattoo, created by a tattoo artist Linda Räihä. She works in Helsinki, Finland. 


5/21/2015

Oma koti...


...kullan kallis.

Kotiin on aina ihana palata. Haluan laittaa nyt vain nämä kuvat ilman sen pidempiä runoiluja. Olin työmatkalla, ja nyt ollaan taas kotona ja chillaillaan vaan.

Rentouttavaa iltaa, ja huomenna alkavaa viikonvaihdetta.


. . .


Just some pics from the living room. 






5/19/2015

Streetfood, ahhh!


Seitan-sel​leri taco, raitajuuri



Kesä, festarit, katukeittiöt.

Nämä herauttavat veden kielelle - ainakin minulle. Etenkin jos ruoka on laadukasta ja huolella valmistettua.

Laadukas katuruoka on tällä hetkellä kuuma juttu ja sitä on nyt luvassa. Kuvasin työn puolesta upeita streetfood-annoksia, joten laitan pari kuvaa tänne blogiinkin. Annokset ovat Haaga-Helian ruokatuotannon johtamisen opiskelijoiden suunnittelemia ja loihtimia, kaikki vegeruokaa.

Haaga-Helia on Liesikiesi -nimisen ruokarekan kanssa tulevana viikonloppuna Maailma Kylässä -festareilla, ja nämä annokset ovat valmistautumista viikonloppuun. Liesikiesin Risto Tepponen oli katsastamassa 14 erilaista opiskelijoiden ideoimaa annosta, ja niiden pohjalta muovattiin sitten varsinainen ruokatuote festareille.

(Edit 21.5.) Viikonlopun Maailma Kylässä annos tulee olemaan Pellava-palsternakka Burger, joka sisältää mm. paahdettua paprika-mantelisalsaa, guacamolea ja chilimajoneesia. Kuva annoksesta alla.

Kannattaa siis ehdottomasti tulla nauttimaan laadukasta katuruokaa jos liikut Helsingissä päin.


Pellava-palsternakka Burger.
Kuvaaja: Eero Laurila, Helsingin Filmaamo.

Seitan-sel​leri taco, punasipulihillo, paprikasalsa
Hamppu-por​kkana burger

Hamppupyör​ykät, guacamole, ranskalaiset

Peruna-kas​visvarras, hummus

palsternak​ka-hamppu burger

Papu chevice, guacamole, soijamajon​eesi

 Tämän viimeisen annoksen söin katselmuksessa, ja vitsit että oli hyvää!


5/18/2015

Paahdetut kikherneet




Täytyypä jakaa tämä herkkuohje teillekin. Sipsit ja kaikenmaailman naksut ovat jo pitkään maistuneet puulta - niistä menee jotenkin niin totaalisen tukkoon. Välillä tosin tekee mieli jotain iltasnäkkiä.

Paahdetut kikherneet ovat herkua - oikeasti! 
Ne syntyvät meillä näin:

- Huuhtele ja valuta kikherneet
- Laita pellille kera rypsiöljytilkan ja grillimausteen
- Paahda reilu 200 asteisessa uunissa kunnes sopivan kypsiä ja rapsoja, ehkäpä noin puolisen tuntia
- Nauti ja napostele!







5/17/2015

Bonanzat




En olisi ikinä uskonut, että Bonanzatuoleista tulee se juttu. Näin kävi. Minusta ne sopivat tänne, mutta miksi? Olisiko se tuo vaalean ja tumman kontrasti, tai uuden ja vanhan? Pinnatuolimaisuus on kiva juttu, valo menee läpi. Kahvatkin ovat hauskat.




Alkuun olin aivan varma, että maalaan kaikki uuteen uskoon. En ole vielä ainuttakaan maalannut. Ei raaski. Ostin aluksi näitä kolme, mutta kun eilen kirppiksellä ratsasti vastaan yksinäinen arpinen Bonanza, pitihän se pyytää mukaan matkaan.




Lapset eivät muuten yhtään tykkää noista taljoista, mutta minä jaksan sinnikkäästi niitä tuoleille asetella.

Monilla on lapsuusmuistoja Askon vanhoista 1970-luvun Bonanza-kalusteista, minulla ei ole mitään muistikuvia. Mutta näitä aikuismuistoja alkaa pikkuhiljaa kertyä, ja omille lapsille lapsuusmuistoja, hassua.

Tuoleja on valmistettu myös ainakin vihreän ja punaisen väriseksi petsattuna/lakattuna. Tummanruskea kolhuineen ja kulumineen on aika luontevan näköinen edelleen.







These wooden chairs are made in Finland and called "Bonanza". 
Manufactured by Asko in the 1970's. 
Original colors are: dark brown, red, green. 



5/16/2015

Polkujuoksua!




Näin kevään tultua luonnossa liikkuminen on jälleen ihanaa ja ihan parasta juuri nyt. Linnut laulavat, valoa riittää ja luonto tuoksuu huumaavalta! Rakastan kävellä metsässä koiran / koirien / lasten  kanssa. 

Oletko kokeillut polkujuoksua?

Polkujuoksu on urheilulaji, jossa juostaan tai patikoidaan poluilla. Se eroaa maantiejuoksusta ja ratajuoksusta siinä, että juokseminen tapahtuu yleensä vaellus- ja retkeilyreiteillä, joissa voi olla paljon suurempia nousuja ja laskuja. Lähde Wikipedia.

Kertoilen lyhyesti omia ajatuksiani polkujuoksusta. Minusta parasta metsässä juoksemisessa on, että ei välttämättä tarvitse lähteä varta vasten lenkille, jos kynnys on syystä tai toisesta korkea. Kaikkihan eivät edes tykkää juosta julkisilla paikoilla. Itse juoksen missä vaan, mutta metsässä juoksemisessa on ihan oma twistinsä verrattuma muuhun lenkkeilyyn.

Polkujuoksussa voi ja kannattaa säädellä lenkin tehoa oman kunnon ja fiiliksen mukaan. Itse juoksen ja kävelen vuorotellen. Suhde on kutakuinkin 70 % juoksua, 30% kävelyä tai oleilua. Polkujuoksu on raskaampaa kuin ns. tavallisilla teillä lenkkeily. Se johtuu suuremmista korkeuseroista ja maaston muotojen moninaisuudesta. Siksikin pikku huili muutamaan otteeseen kesken lenkin piristää.

Saatan pysähtyä kuvaamaan vanamoita, kuten eilen (kuva yllä), tai rapsuttelemaan koiraa... Parasta metsässä olemisessa on absoluuttisesti hetkessä eläminen ja siihen tarttuminen, asioiden kokeminen, ei niiden ohitse juokseminen. 






Minusta ainut välttämättömyys, mihin polkujuoksussa tarvitsee satsata ovat maastojuoksukengät. Kaikki muu on ekstraa. Maastojuoksuun tarkoitetuilla kengillä juokseminen on mahdottoman mukavaa sekä myös turvallista. Mielestäni metsässä juoksemisessa pitää huomioida ehdottomasti myös tuo turvallisuusnäkökulma.

Metsässä on paljon märkiä ja liukkaita kiviä, kantoja, keppejä, käpyjä sun muita. Liukastelemalla ja kompuroimalla rikkoo vaan itsensä. Maastojuoksukengissä on pitävä, korkeakuvioinen pohja, joka lisää pitoa ja tekee juoksemisesta (ja myöskin kävelemisestä) varmaa ja mukavaa. Joidenkin kenkien välipohjassa on myös vahvikelevy, joka suojaa jalkaa teräviltä kiviltä ym.

Yleensä maastojuoksukengissä on myös matalampi kanta, jonka johdosta riski nilkan nyrjähtämiseen pienenee, koska jalka on lähempänä maata. 

Liukastumisten lisäksi riskinä on kompastuminen kenkien narujen tarttuessa johonkin kiinni. Tämän vuoksi kenkien läpässä tulee olla myös oma tasku tms. kengännauhoille ja kiristimille, jonne ne saa visusti pois tieltä. Maastojuoksukengissä tämäkin on huomioitu.

Hyviä maastojuoksukenkiä saa useammalta merkiltä mm. Salomonilta ja Inovilta.

Itse olen muuten löytänyt maastojuoksukengille toisenkin käyttötarkoituksen. Ne ovat aivan täydelliset kengät koiranäyttelyyn! Ulkonäyttelyissä (sora ja nurmi) ne ovat aivan ehdottomat. Pito ei lopu kovemmassakaan vauhdissa, vaan koiran saa esitettyä ilman pelkoa liukastumisesta. Olen nähnyt kerran jos toisenkin ihmisten kaatuilevan ja kompuroivan näyttelyissä ja olen tainnut itsekin joskus vetää lipat, ennenkuin keksin ottaa Salomonit mukaan. 





Kiireiselle polkujuoksussa yhdistyvät näppärästi lenkkeily, luonnossa liikkuminen ja koiran lenkitys. Itse en tosin pidä itseäni erityisen kiireisenä, vaikka onhan minulla aina ne tuhat rautaa tulessa. Tällainen metsässä tapahtuva teholenkki ajaa kuitenkin myös minun tapauksessani monta asiaa samalla kertaa ja ennen kaikkea antaa uskomattoman hyvän mielen. Metsässä juoksemisessa yhdistyvät liikunnan ja luontokokemuksen tuoma hyvänolontunne. Niin koiralla kuin emännällä.

Ei muuta kuin poluille hop, itsekin taidan taas tänään suunnata Helmin kanssa..


5/14/2015

Keittiömme | Our Kitchen


Otin köökissä muutaman kuvan. En ole tainnut muutamaan vuoteen kertoilla mitään keittiöstämme, joten kirjoittelen tähän mukaan joitan tietoja ja kokemuksiani. 

Keittiömme on U-mallinen hirsitalon keittiö ja pinta-alaa siinä on noin 14 neliötä. Lattia on vaaleanharmaata laattaa, jonka koko on 33X33 cm. Tuo laatta on just sopivan värinen tänne, koska sen yleisilme on hyvin vaalea, mutta lika ei siinä näy. 

Välitilassa on valkoista kiiltävää fasettihiottua metrokaakelia. Valitsin laatan viitisen vuotta sitten ja silloin tuo malli ei ollut vielä ns. lyönyt läpi. Sittemmin siitä tuli todellinen sisustushitti, ja kyseistä laattaa näkyy todella paljon kuvissa ja kodeissa. Yläosa aina kattoon asti on valkoista suurta mattapintaista laattaa. Kiintokalusteiden ovet ovat korkeakiiltoista valkoista. Kaikki matskut on helppo pyyhkäistä, ja keittiö on aina suht valkoinen vaikken siivousihminen olekaan. 

Mielestäni tämä köökki on ihan tavallinen ja siellä valmistuu ihan tavallista ruokaa. U-malli toimii hyvin. Keittiö on mukavasti kulkureitillä, mutta se on silti erotettu olkkarista seinänpätkällä, koska emme halua että keittiön sotkut näkyisivät olohuoneen puolelle. 




Fasettihiottu kaakeli toimii meillä hyvin, koska meillä on niin valoisaa. Valo leikkii mukavasti kaakelin pinnalla. Meillä on kaksi astiakaappia, joista toinen on olohuoneen puolella (kuvassa), ja toinen erkkerissä. Minusta olisi ihanaa omistaa todella suuri keittiö, jonne mahtuisi myös vanhoja astiakaappeja sun muuta, mutta näissä neliöissä mennään näillä reunaehdoilla ja keittiö on simppeli.  Avohyllyt eivät tule kuuloonkaan, koska missä minä sitten säilyttäisin kaikki riemunkirjavat kipot. Parempi että ovat piilossa, sillä astiakokoelmani on aika sekalainen. 

Ikkunasta on näkymä pihalle ja metsään, maisema on minulle mieleinen. Liesi ja huuva sijaitsevat  kulmassa, muualle ne eivät oikeastaan olisi mahtuneetkaan. Kaikki seinien koukut ovat imukuppeja, sillä en halua porata laattoihin reiän reikää. 





Alla olevassa kuvassa näkyvä hirsikulma pienentää keittiötä, kaappeja ei mahdu seinälle niin pitkälti, mutta hirsirakentamisessa se on tällaista välillä. Toisaalta kulma on hauskan näköinen ja antaa tilaa keinutuolille.  





Yksi parhaista sisustusideoistani ikinä oli tuoda keittiöön nojatuoli, tässä tapauksessa keinutuoli. Suosittelen. Keittiössä tulee vietettyä aikaa, mutta siellä on myös mukava istuskella toimien ohessa, vaikka kahvia juoden. Jos syön yksin, syön yleensä keinussa. Kahvit juon myös aamuisin monesti siinä. Aamun somet ja uutiset tsekkaan myöskin yleensä tuossa ennen töihin lähtöä.  




Keittiön ja olohuoneen välisellä seinänpätkällä on suuri kiintokalustekaappi, joka seisoo siroilla jaloilla ja on ruuvattu seinään kiinni. Kolme suurta laatikkoa kätkevät sisäänsä kaikki kuiva-aineet sun muut. Tämä on osoittautunut superideaksi käytännössä. Laatikosto on kevyen näköinen, valo menee yli ja ali. Sen päällinen on samaa laminaattitasoa kuin keittiön muutkin tasot. Vetimet ja ovet ovat niinikää samat kuin muualla keittiössä. 




Takana häämöttää ruokailuerkkeri, jossa on kaikilla kolmella sivulla isot ikkunapinnat. Helmin vierestä vasemmalta lähtevät portaat yläkertaan. 


Semmoinen keittiö, ihan sopiva meille.


Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...