6/03/2015

Suuri ruokaremontti


Otsikko on harhaanjohtava, ja ei ole. 

Ruokaremppa, josta kerron, on tavallaan aika iso ja merkittävä juttu. Siksi sitä voi sanoa suureksi. Se taas, miten helpolta ja vaivattomalta se on tuntunut, puoltaisi sitä, että kyse ei ole niin suuresta jutusta ollenkaan. Jos taas ajattelee oloa ennen ja jälkeen, kyse on surensuuresta asiasta. Ota tästä nyt selvä, mutta koitan ilmaista itseäni mahdollisimman selkeästi. 

Jätin kaikki maitotuotteet ja kaikki viljat pois. Hups vaan. Tuosta noin.

Ei se näin helppoa ollut. Päätöstä edelsi puolen vuoden ajatusleikki, jossa hoin itselleni tauotta 
a) "Et voi elää ilman juustoja, et VOI ELÄÄ ilman juustoja"
b) "Millä täytät mahasi, jos et syö mitään viljaa, millä ihmeellä, jollain kukkakaalilla vai?"

Sitten eräänä iltana istuin sohvalla, mahassa kiersi taas, ketutti, ahdisti, olo oli jälleen turvonnut, nälkäkin kaihersi, vaikka edellisestä syömisestä ei ollut järin kauan aikaa. Aamupäivät kuluivat minulla myös tyypillisesti sumussa. Nälkä kurni jo siinä vaiheessa vatsassa, kun auto kaartoi maaseudulta moottoritielle, vaikka aamiaisesta oli alle tunti.

Laitoin Kukalle viestin, ja hän laittoi minut samantien uuteen alkuun. Olemme Kukan kanssa lapsuudenystäviä. Kävimme samaa ala-astetta, muistan kuinka kuljimme koulumatkoja yhdessä ensimmäisillä luokilla, leikimme paljon yhdessä. Tästä johtuen olen lukenut Kukan tekstejä ahkerasti aikuisena. 

Noin puoli vuotta sitten luin ensimmäisiä kertoja Kukan ja Samin viljattomasta ja maidottomasta alkuvalmennuksesta. Se kiinnosti kovasti, sillä olen kaivannut itselleni jonkinlaista selvyyttä syömisiin. Olen normaalipainoinen ja urheilullinen, ollut aina. Olen vaalinut terveyttäni mahdollisuuksien mukaan. Olen koittanut syödä säännöllisesti ja terveellisesti. Kaikenlaista. Syömäni ruoka ei vain ole saanut minua voimaan hyvin. On tuntunut ristiriitaiselta elää terveellistä elämää, mutta olla samaan aikaa jatkuvasti turvoksissa ja mielialoiltaan ailahteleva.

On raskasta tippua kallionjyrkänteeltä monta kertaa päivässä, vuositolkulla. Näin on aina ollut. Verensokerini ovat romahdelleet, ja kun nälkä on tullut, siitä on ollut leikki kaukana. Läheiseni tietävät sen. 

Luettuani ensimmäistä kertaa alkuvalmennuksesta, alkoi myös se aiemmin mainitsemani juusto- ja mahantäyte-hokeminen. Toisaalta vaakakupissa alkoivat yhä enemmän painaa ruokavalion mainostetut edut ja hyödyt. Lopulta luovutin ja päätin kokeilla. Ainahan voin palata entiseen, koska vaan, sehän käy käden käänteessä. Auto vaan alle ja nokka kohti Prisman juustotiskiä, sillä siitä selviää, kunhan muistaa napata mukaan myös pari croisantia ja pussin ah, ihanaa ruisleipää.

Tosiaan, se viesti. Kukka vastasi, tuotapikaa. Sain alku-ohjeet, perusteelliset, ja myös ammattimaisesti tehdyt (graafikko katsoo aina visuaalista ilmettä. Rumalta aaneloselta ei ole kiva lukea uudesta käänteentekevästä elämäntapamuutoksesta). Sillä tiellä ollaan. 

Muistan hakeneeni kaupasta ensi alkuun kassillisen vihanneksia, marjoja, erilaisia lihoja, kookosmaitoja ja kookoskermoja, hedelmiä, mausteita, pullon mct-öljyä (sitä olen käyttänyt ennenkin), pussillisen sitruunoita (syvästi inhoamaani sitruunaveteen, josta siitäkin on tullut jees-juttu) ja hyvän heraproteiinijauheen. Näillä pääsin alkuun. Kukka- ja parsakaali jäivät tuolloin vielä vihannestiskiin, sillä nehän ovat ihan peestä. Nyttemmin voin todeta, että ilman ei voi elää. Tiedä sitten, mitä makuaistissani on nitkahtanut, mutta hyviä ovat. 

Mitä sitten tapahtui? 

Seurasi kolmen vuorokauden armottoman kova päänsärky. Minun päätäni ei särje koskaan, joten tämä johtui vain ja ainoastaan muutoksesta syömisten suhteen. Kehoni kai huusi viljahiilareita, sokereita, juustoja, myrkkyjä, heh. Kovaa se joka tapauksessa huusi. En luovuttanut. Jossain vaiheessa siirryin päänsärkyineni uteliaan odottelevaan tilaan, ajattelin että kohtahan tämän on loputtava. Loppuihan se. Sen jälkeen elämä on ollut yhtä juhlaa. Ihan oikeasti. 

Tämä postaus on jo nyt todella pitkä. Ehkä jopa pidempi kuin edellinen pisin viime vuonna, joka käsitteli puolimaratonia. Sisustushommat käsittelen napakasti, ja se onkin palautteen mukaan tekstieni ehdoton vahvuus! Näköjään, kun vaihdan aihetta ja ns. leipälajia, tekstin mitta alkaa kasvaa eri sfääreihin. Uskoakseni minun täytyy kirjoittaa tästä aiheesta vielä joskus lisää. Kaikki asia ei vaan mahdu tähän yhteen postaukseen. 

Laitan tähän loppuun yhteenvetona, mitä olen alku-ruokavaliosta saanut. 

- Vatsan turvotus tipotiessään
- Myös muualta kropasta on lähtenyt nestettä
- Edellisten kohtien johdosta paino tippui pari-kolme kiloa samontein, tavoitteenani ei siis ollut painonpudotus, mutta tämä tuli ns. till
- En ole tippunut kalliolta kertaakaan. Nälkä tuli ennen vartissa, kirkuen, ja se oli menoa se. Nyt nälkä tulee loivasti huhuillen, parin tunnin aikajänteellä. Siinä ajassa ehtii varmasti järjestää itselleen seuraavan aterian, järkevästi.  
- Sitten yksi naisellinen puoli. Naama näyttää samalta aamulla, kuin se näytti illalla nukkumaan mennessä. Ei enää aamuisia silmäpusseja, ei kasvojen turvotusta. Tämä oikeasti nostaa 36-vuotiaan naisen mielialaa aika radikaalisti aamun ehostuksia aloitellessa.

Olisinkohan nyt kuukauden päivät noudattanut uutta ruokavaliotani. Ainut asia, mitä olen tehnyt erilailla perusohjeeseen verrattuna heti alusta alkaen on hiilihydraattien määrä. Urheilen, ja minulla ei ole tarvetta painonpudotukselle, joten hiilareita (riisi, banaani, banaanilastut) otan enemmän jaksaakseni treenata täysin normaalisti. Ohjeissa käsitellään hyvin myös tämä paljon treenaavien näkökulma.

Olen myös poikennut ruokavaliosta muutaman kerran ns. herkuttelumielessä (tämäkin kuuluu ohjeeseen), mutta herkuttelut tai miksi niitä nyt sitten kutsutaankin, mielitekojen teteuttamiset, ovat ajoittuneet aina yhteen päivään. Sitten olen taas palannut toimivaan alkuun. Olen "herkuissa" pistänyt merkille kaksi asiaa:

a) Mielitekoja ei juuri ole. Olen herkkuina syönyt muistaakseni korvapuustia, juustolajitelmaa, ruisleipää (luoja mikä turvotus), pari paahdettua leipäpalaa hotelliaamiaisella (kokeillakseni, maistuuko niin hyvältä kuin kuvittelin, -ei oikeastaan), pizzan, hampurilaisen, karkkia.
b) Tämä uusi tapa syödä on sellainen, jota voin aivan hyvin kuvitella toteuttavani vuosikymmeniä. Ajatelkaa. On kivaa voida hyvin. 

Muutama ajatus vielä loppuun.

Kaikki eivät oireile, eivätkä tarvitse tällaista muutosta syömisiin. Minä tarvitsin, ehdottomasti.

Ennakkoluuloni oli, että luopuessani maitotuotteista ja viljatuotteista, menetän enemmän kuin saan. Käytäntö on osoittanut, että olen saanut niiden tilalle paljon enemmän uutta, kuin uskalsin aavistaakaan.

Luulin, että ruokavalioni suppenee ja kapenee. Todellisuudessa se ei ole koskaan ennen ollut näin monipuolinen. 


Olen viime viikkoina ottanut kuvia ruuistani. Hymynkare suupielessä. Eihän tavallisen ruuan kuvaamisessa ole järjen häivää. Mutta tiesin, että haluan näyttää teille, mitä siellä lautasella nyt sitten on. Instastakin löytyy paljon valmennuksessa mukana olleiden ruokakuvia tagilla #alkuruokaa


Tässä erilaisia "suolaisia ja pääruokia".


Riisikakkua ja avocadoa, päälle suolaa ja pippuria
Burgundinpataa ja riisiä




Tuliseksi maustettua jauhelihaa ja ratatouille kasviksista,
lohta ja kasviksia, ruohosipulia penkistä
porkkanaranskalaisia ja kanaa, rehuja





Ja sitten smoothiet, ahh! Rakastan niitä.

Niissä on aina: kookosmaitoa, vettä, mct-öljyä, heraproteiinijauhetta 
Ja jotain näistä: marjoja, banaania, mangoa, omenaa, ananasta. Smoothie on minulle, ja alku-ohjeen mukaankin, sama asia kuin ateria. Se ei siis ole mikään jälkkäri. 






Aamiainen voi olla näin yksinkertainen, yin ja yang -hengessä,
mustaa kahvia ja pari mukia marjasmoothieta. 

Ps. Mies on koittanut monesti sanoa, että kahvi on parempaa ilman maitoa, asian uskomiseen meni 16 vuotta. 







10 kommenttia:

  1. Kuulostaa tutulta. Olen ollut viljaton ja maidoton kohta kaksi vuotta. Onneksi nykyään on kivoja, helppojakin ohjeita. Kiitos, että olet " kohtalotoverini".💗

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista Anni.

      Minut on yllättänyt, kuinka helppoja ohjeet ja hyvän ruuan tekeminen oikeastaan onkaan. Todella yksinkertaista. Menen vielä ihan peruskaavalla, sillä en ole edes kaivannut mitään erityistä. Mutta mitä olen muiden kirjoitteluja ja reseptejä seurannut, on variaatioiden ja ideoiden määrä loputon, vaikka hiukka rajoitetummalla raaka-ainevalikoimalla mennään.

      Mukavaa alkavaa kesää!

      Poista
  2. Tämä aihe osui ja upposi! :) Olen nyt kuukauden verran ollut viljattomalla ruokavaliolla. Ja ajatus maidottomasta muhii takaraivossa :) Eli eiköhän sekin tule vielä kokeiltua. Ruuanlaitto vaan on vähän haasteellista tässä vaiheessa. Minulla on 1-, 3- ja 5-vuotiaat lapset ja ainakin nuo kaksi vanhempaa ovat juuri siinä vaiheessa, että mikä tahansa ruoka ei aina kelpaa :) Joten kun teen heille sitä perusruokaa maitojen ja viljojen kanssa, ei enää millään jaksaisi tehdä itselle vielä eri ruokaa. Toki ihan hyvin tuo viljattomuus on startannut joten kai se vaan vaatii vähän harjoittelua vielä :) Ja todellakin, olo on ollut paljon kylläisempi ja mahan turvotus historiaa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jaana kiitos :)! Tätä aihetta saattaa olla tulossa lisää. Ainakin tämä postaus on saanut aikaan aivan valtavan suosion ja kävijämäärän, hui.

      Olen huomannut, että mun omat safkat on helpoimpia laittaa, ja nopeimpia ;). Niistä saa myös tuunattua lapsillekin oikein sopivaa purtavaa pikku muutoksilla. Eli yllättävän vähän tämä on kuitenkaan vaikuttanut meidän keittiössä mihinkään.

      Kylläinen olo on ihan parasta tässä, ja "tasaisuus", ja energisyys. Mukava tunne. Olen huomannut myös aivan välittömiä vaikutuksia ihoon. Hiuksia sitten odotellessa - saisiko niihinkin hieman rusautta tällä tavalla, uudella syömisfilosofialla. Moni on kuulemma saanut.





      Poista
  3. Päätin, että eiköhän tämä puolentoista kuukauden blogitauko riitä ja tulin juuri katsomaan mitäs muille kuuluu - ja olipas kiva löytää tämä sun ruokaremonttijuttu : ) Se kuulostaa kovasti tutulta, sillä aloitin saman homman viime syksynä. Ja nimenomaan sen vuoksi, että voin huonosti ja lonkkasäryt alkoivat olla niin pahoja, että ihan tavallinenkin kävely oli tuskallista. Pitkällistä pohdintaa tein minäkin, mutta kun gluteeniviljat ja sokeri jäivät pois, niin hävisivät myös kaikki säryt. Ihmettelen sitä vieläkin. Hapanmaitotuotteita olen syönyt jonkin verran (maustamaton jogurtti, rahka, raejuusto) ja niistä ei tunnu tulevan oireita. Ihanaa on kyllä tuntea voivansa hyvin : )

    Tuo Alku-valmennus kuulostaa mielenkiintoiselta! Kukan juttuja seuraan facebookin kautta ja Alku-valmennustakin olen miettinyt, joten senkin vuoksi oli mukava lukea sun kokemuksia. Hienoa, että oot saanut verensokerin tasapainoon ja vatsan rauhoittumaan. Tärkeitä asioita. Mielelläni luen lisääkin jos jossain vaiheessa jatkat juttua tästä aiheesta : ) Terkkuja!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oho, onpas sinulla ollutkin pitkä blogitauko. Itsekin ehdin aika vähän blogeissa piipahdella, tai jos piipahdan, niin kommentit jää monesti kirjoittelematta.

      Hienoa kuulla, että olet saanut helpotusta särkyihin. Parantaa elämänlaatua huikeasti. Olen tässä hiukan koittanut kuulostella, aiheuttaako minulle enemmän ongelmia viljat vai maitotuotteet. Tuntuu, että molemmissa on haittansa. Kokeilut jatkuvat :). Toisaalta ilman molempiakin eläminen on suht helppoa, eikä tämä homma tietenkään ihan kiveen hakattu ole. Maalaisjärjellä toki mennään. Mutta kumman vähän sitä vehnäpullaa tms. tekee enää mieli, kun siitä on eroon päässyt. Maitotuotteista kaipaan ainoastaan juustoja, ja niitä voi joskus nautiskella - hyvästä syystä. Sen näkee muuten aika radikaalisti naamasta. Ehkäpä se on niin, että ihoni reagoi voimakkaasti maitotuotteisiin.

      Palaan varmasti aiheeseen vielä jollain kulmalla - on tämä sen verran paljon ajatuksia herättänyt jo nyt :)

      Terkut!

      Poista
  4. Ai jai... Täällä myös yksi josta tuntuu, että mitä sitä sitten syö jos ei leipää ja juustoa :) Minun maha ei ihan selvästi tykkää ainakaan liiasta sokerin ja valkoisen viljan syönnistä. Myös rasva (=suklaa) ei oikein sovi. Mutta irti ei vain pääse ja sitten tuskaillaan. Pitäisi kokeilla juurikin vaikka pari kuukautta ajatuksella että voihan sen lopettaa jos ei siltä tunnu. Katsotaan miten käy ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tutulta kuulostaa Sari! Mä tuskailin aikani ja tein juurikin tuon päätöksen, että kaikkeahan voi kokeilla hetken aikaa, ajattelin että kuukausi-pari menee vaikka päällään seisten. Nyt tuntuu että tämä ruokavalio taitaa olla aika pysyvä vieras mun elämässä. Tai ei siis vieras enää vaan mukavan tuttu tapa toimia...

      Poista
  5. Itsekkin opin maidottomuutta myötä, että kahvi on parasta mustana! Suosittelen Kesäkahvia (:

    www.paikina.blogspot.com

    Sirpale

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä se niin on, että mustana paras. Hassulta maistuu maidolla, kun kerran tuossa muistamattomuuttani lorautin joukkoon.

      Poista

Kiitos kommentistasi! Jokainen kommentti saa hyvälle mielelle ja perinteisesti vastaan kaikkiin.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...