6/28/2013

Heinähommia ja maalaisidylliä


Olimme tällä viikolla kyläilemässä ja heinätalkoissa ystäviemme maatilalla. Mieheni osallistui heinätalkoisiin, ja minä ja tyttönen nautimme maalaisfiiliksestä. Reilua, vai mitä?

Tämä koti pihapiireinen on niin valloittava, että kuvia kertyikin aikalailla. Siksi ajattelin tehdä kaksi postausta. Tähän ensimmäiseen kokoan kuvia ulkosalta maatilan pihapiiristä. Toisessa osassa mennään sisälle vanhaan 1800-luvulla rakennettuun hirsirunkoiseen päärakennukseen. 

Mutta, nyt siis niitä helteisiä heinähommia ja kaikkea muuta kivaa. Aloitetaan sillä itsellään, eli heinällä. Talkoiden tuloksena tilan hevoset pysyvät ruuassa taas vuoden verran.
















Keltainen päärakennus on mäen päällä. Talon rakennusvuosi on 1851. Tämän jälkeen taloa on laajennettu ainakin kahteen otteeseen. Alakerta on ollut jossain vaiheessa kahdenkin eri perheen käytössä, jolloin toinen sisäänkäynti oli talon takana.



Savupiippuhormisto on rakennettu samalla tyylillä, kuin alueen muutaman muunkin 1800-luvulla rakennetun talon hormisto. Nuohooja on kertonut, että rakentajina ovat todennäköisesti olleet venäläiset sotavangit ja tyyli on sen vuoksi erilainen, kuin perinteisessä suomalaisessa piipunmuuraustavassa.






Yläkerran suurelta parvekkeelta näkee kauas!





Vanha, mutkitteleva kivijalka on riemastuttava.





Harmaantuneeseen puulaatikkoon kasatun kukkaistutuksen takaa häämöttää kanala-pupula.









Vanhat heinäladot ovat yksinkertaisesti niin kauniita. Yllä harmaantunutta seinää ja alla koko komeus. 






Tilan isännän työjuhtana on vanha ja luotettava Valmetti vuosimallia 1970.






Vanha reki pärekoreineen ja kesäkukkineen toivottaa tervetulleeksi pihapiiriin.






Ystäväni rakastaa tehdä taloon ja sen pihaan asetelmia erilaisista tilalta löytyneistä vanhoista esineistä. Tässä ruosteinen asetelma kaivon kannella!







Kanat ja kukot vaeltavat (varastaen koiran kupista nappuloita), kuopsuttavat ja kaakattavat pihapiirissä vapaana.








Irlanninsusikoira Lilli puolestaan vahtii pihapiiriä (vaan ei ruokakuppiaan).






Katson maalaismaisemaa ja ymmärrän,
Kuinka onnellinen voikaan olla hän,
Joka täällä vaan saa aina asustaa -aa -aa.
Maalaismaisemaa en saata unohtaa.







Seuraavassa osassa päästään sitten sisälle taloon.


Hyvää ja rentoa viikonvaihdetta!



8 kommenttia:

  1. Oi mikä piha...rakastan kaikkea vanhaa ja ruosteista...:)

    VastaaPoista
  2. Ihanaa maalaistunnelmaa :) Tuo Valmet kruunaa kokonaisuuden! Ja pihalla käyskentelevät kanat. Hyvää viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Tuo kuva, missa Valmet kurkistaa heinäladosta, on tän postauksen lempparini.

      Poista
  3. siis mää haluun tonne asumaan.. mää en kestä tätä kateutta..mää asun maalla, mutta silti mää en saa tommosta maalaisidylliä. Kuinka onnellinen onkaan hän, joka tuolla asustaa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo paikka on kyllä tosi kiva. Mutta Mollyseni, teillehän on tulossa vaikka mitä kivaa uutta pihapiiriin. Ja never say never, nuoriahan tässä vielä ollaan. Uskon, että haaveilemasi maalaisidyllinkin saat vielä ;). Asioilla on tapana järjestyä jollain aikavälillä...

      Poista
  4. Kauniita kuvia ja onpa tosiaan idyllinen pihapiiri!

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi! Jokainen kommentti saa hyvälle mielelle ja perinteisesti vastaan kaikkiin.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...