2/28/2013

Ukkosensininen rapattu seinä, vihdoin!



Ai että se tunne, kun koko talven komerossa viettänyt maalipurkki alkaa polttelemaan mielessä. Eilen illalla purnukka alkoi kuiskia oven takaa, ja yön yli nukuttuani olikin jo pakko vääntää kansi auki.

Periaatteessa vihaan maalisutia, telaa, vaahtomuovitelaa, rättejä, kaukaloita... niiden kanssa on viime vuosina tullut pulattua niin paljon. Nyt kun tuo valon määrä on lisääntynyt ja aamu aikaistunut, alkaa näköjään taas maalarin veri virtaamaan suonissa. No, mottohan on viime vuodet ollut että maalaaminen ei lopu maalaamalla, joten samalla tutulla on hyvä jatkaa... Kevyesti aloittelin kuitenkin. Tuo mainitsemani purkki oli onneksi vain litrainen, ja kohdekin hyvin maltillisen kokoinen takan taustaseinä.

Tuohon seinään sisältyy monentyyppisiä tunnemuistoja ;). Tässä niistä muutamia. Rakennusprojektissa jotkut asiat eivät vaan etene. Minä jumitin tuon takan taustan kanssa. Maalata, rapata, laatoittaa.... Ja idea ei kypsynyt, mutta nainen kylläkin. Olin tuolloin viimeisilläni raskaana. 

Lopulta marssin rautakauppaan aikeinani rapata seinä itse. Löysimme myyjän kanssa värillisten laastien kartan, josta valitsin kauniin suklaanruskean sävyn (tiedättehän sen ruskean, kun suklaa ja voi on juuri sulatettu kattilassa herkulliseksi "Brownien juureksi"). Laasti tilattiin ja kivi tippui sydämeltä. Tosin järkytyin aikanaan laskun nähtyäni, kalliiksi tuli rahteineen päivineen. Mutta eihän se haitannut, kun vihdoin asia eteni ja oikea päätös oli tehty.

Seuraava murhe, miten osaan slammata seinän? Suurensuuri vauvamaha + slammaus + kaikki tuntemani kirosanat useampaan kertaan ladeltuna = ihan hyvän näköinen valmis seinä.

Seinä alkoi kuivua, luonnollisestikin! Mutta kuivumisen jälkeen saimme todeta suklaanruskean sävyn olevankin vaalean rusehtava, ei-mitään-sanomattoman-värinen. Sitten laitettiin suut suppuun ja annettiin ajan kulua. Seinää on nyt yli kaksi vuotta katseltu. Viime keväänä tunnustimme mieheni kanssa toisillemme vihaavamme seinän väriä. Silmä ei totu, vaikka kuinka tuijottaa. Nimittäin tuijotettu on.


Ex-seinä tänään kauniissa aamuauringossa :)

Tikkurila riensi apuun ja antoi meille testattavaksi valitsemamme maalin. Pelastava enkeli laskeutui sitten Taika helmiäismaalin olomuodossa, sävynään Jupiter. Kyllä sydän hakkasi sävyvalintaa tehdessä, nyt saisi homma mennä putkeen, vihdoinkin. Ja menihän se!





Koska tässä talossa (eikä aikaisemmissakaan kodeissa) ei suoranaisesti ole väreillä leikitelty, tämä ukkosensiniseksi ristimäni väri on jo melkoinen pläjäys. Ahh, se tunne kun levität mieleisen sävyistä maalia inhokkivärin päälle. Ja kuinka kauniisti valo alkoi heti leikkiä rapatulla pinnalla. 





Nyt vihdoin ymmärrän ihmisiä, jotka piristäytyvät maalaamalla tai tapetoimalla seinän! Tässä tämän huushollin lopputulos, joka on kovasti mieleinen. Aikaa meni pari tuntia kaikkineen, ei paha.






Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi! Jokainen kommentti saa hyvälle mielelle ja perinteisesti vastaan kaikkiin.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...