7/23/2012

Kuumailmapuhallin, talonpoikaiskaappi ja minä; rakkaustarina

Meillä on, tai nyt voi jo onnellisena todeta, OLI punainen talonpoikainen patakaappi. Mitoiltaan 92 leveä, 60 syvä ja 80 pitkä. Sisältäen kaksi vetolaatikkoa, ovet, ja sisällä yksi hylly. Löysin sen aikanaan edellisen talomme kellarista. Kovin oli sympaattisen näköinen ja raskastekoista puuta tottakai. Tiesin kaapin arvon, vaikkei se kauneimmassa loistossa ollutkaan. Rintamamiestalossa punainen kaappi meni sisustuksessa suurelta osin siksi, että koko talo oli ihan eri henkinen. Aina joskus kahdeksan vuoden aikana mietin, että jotain tarttis tehdä...mutta yhtään mitään en tehnyt.

Kun tuli muutto tänne uuteen hirsitaloon, kaappi lähti mukaan ihan tunnesyistä ja arvostuksesta talonpoikaista tyyliä kohtaan. Täällä uudessa miljöössä se näytti kertakaikkisen kamalalta. Nyt puolentoista vuoden ajan olen valehtelematta ainakin joka kolmas päivä miettinyt, mitä ihmettä sille tehdään. Tyliltään talonpoikainen sopisi tänne passelisti. MUTTA se kamala punainen muovimaali...jonka alla turkoosi öljymaali....jonka alla ruskea öljymaali, jonka alla ihana vanha puupinta.... kivakiva....!

Pari viikkoa sitten mitta tuli täyteen. Johtuen varmaan kesälomasta, aikaa ja energiaa alkoi olla taas "liikaa" :). Pohdin pitkään maalinpoistoainetta. Karmaisi vaan jo ajatuksenakin haju, ja puuhan sottaisuus. Sitten mietin hiontaa - hidasta, niin hidasta, ei sovi minun luonteelleni (kaikkimulletänneheti). Mieheni kertoi ohimennen joskus ostaneensa kuumailmapuhaltimen, jota ei ole koskaan käytetty. Hmmm, ei sotkua, ei hajua. Kuinkahan sujuvaa työskentelyä se olisi....? Eilen sitten päätin kokeilla tuossa ulkona terassilla.

Maali alkoi kuplimaan irti, sit vaan lastalla kaapaisu, ja sitten jäin koukkuun. Työ ei ollut kovin joutuisaa, joskin ei hidastakaan. Mutta erittäin simppeliä se oli. Kun näin kolmen maalikerroksen irtoavan yhdellä kertaa, lopettaa ei voinut. Pienten taukojen kanssa koko kaapin maalinpoistoon meni kolmisen tuntia. Ja ihan apinanraivolla siis (tuo aikaisemmin mainitsemani kaikkimulleheti-piirre).

Nyt sitten jäljellä on enää viimeistelyhiontaa. Sen ajattelin hoitaa hieman rauhallisemmalla otteella ja jopa naatiskellen. Tässä matkan varrella tajusin, että luvassa on myös erittäin inspiroiva juttu, nimittäin uusien helojen valinta. Vanhat lähtivät suosiolla roskiin. Ne oli tottakai ylimaalattu sillä punaisella maalilla, eivätkä tyyliltään olleet ihan minun mieleen. Uudet helat hommaan täältä Fasetin talonpoikaishelojen valikoimasta. Upeaa että tällainen löytyy! Mietin tässä pitäisikö ihan itse käväistä Lahdessa hakemassa. Mutta reissu voi olla vaarallinen siinä mielessä, että Fasetissa on varmasti kaikkea muutakin ihanaa :)!

Ennen -kuvia ei ole, johtuen impulsiivisesta startista. Työvaihe -kuvia ei liioin, johtuen siitä apinanraivo -vaihteesta. Jälkeen kuvia voin sentään ottaa, ja niitä tuleekin sitten varmaan iso pino, johtuen hyvästä fiiliksestä tämän projektin suhteen.

Voisihan sitä joskus vielä jonkun vanhan rojun "pelastaa" (ja näin varmasti tulee tapahtumaan, kun ajatus on ilmaan heitetty). Mutta onneksi tilaa uusille huonekaluille ei ole rajattomasti, vaikka työ onkin tosi palkitsevaa. Työ on kuitenkin sen verran vaivalloista, että ei tuota ihan joka päivä viitsi tehdä.

Täällä vanhassa postauksessa kaappi näkyy osittain, silloisessa punaisessa loistossaan :). Kaappi oli välillä huvimajassa, välillä sisällä.

Tässä kaappi kuumailmapuhalluksen jäljiltä, ennen hiontaa:



Tämä on aikalailla se tulos, johon pelkällä kuumailmapuhaltimella pääsin.


Laatikoissa on vielä kosolti käsin hiottavaa, mutta onneksi pinta-alaa ei ole paljon.


Ovet olivat luonnollisesti hankalimmat...


Kansi on niin nätti jo nyt, pienen pieniä häivähdyksiä turkoosista ja ruskeasta kerroksesta jätän näkymään.


Tässä päädyssä on vielä hiottavaa, ruskeaa pois...


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi! Jokainen kommentti saa hyvälle mielelle ja perinteisesti vastaan kaikkiin.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...