Tule mukaan

11/29/2016

Uuden kodin olkkari


Ensinnäkin kiitos, täydestä sydämestä, kaikille edelliseen postaukseen kommentteja ja tsemppejä laittaneille. Tuo postaus sai niin hurjat lukijamäärät, että sekin yllätti minut. Toisaalta, oli mukava valaista asiaa omin sanoin, sillä on myös mukava jatkaa kirjoittelua ja kuvailua tänne "omaan valtakuntaan". 

No, siirrytäänkö sitten suoraan asiaan? Vaikka olkkariin?




Täällä vuokrakiviseinien sisällä on pääasiassa kaikkea vanhaa, siis sellaista, joka tuli mukana edellisestä kodista. Uutta en ole juurikaan hankkinut paria mattoa lukuun ottamatta. Vanhat kalut näyttävät täällä taas ihan uusilta. 

Muuttuneessa elämäntilanteessa näköjään mukavan olon saa aikaan myös ne tutut asiat ja tavarat. Tämä nyt ihan käytännön kautta todettua... 




Uusi olkkari on tosi pieni. Se on tavallaan hauska välitila kahden suuren makkarin välissä. Alimmaisesta kuvasta hahmottuu parhaiten tilan koko. 

Olohuoneessa on seinän kokoinen erkkeri leveine ikkunasyvennyksineen (johon voi luppoaikana (?) asetella kaikkea kaunista). Molempiin makuuhuoneisiin on pariovet, toiset lasiset, toiset umpinaiset. Kaikki avaamalla koko koti on valoisa - siitä minä tykkään. Myös erkkerin ikkunat tuovat paljon valoa. 

Olohuoneeseen, läpikulkutilaan, mahtuu käytännössä yksi sohva ja keskelle kulkuväylää kevyt lepakkotuoli. Se nahkainen, joka oli joskus pakko saada. Tykkään edelleen. Lisäksi olkkarissa on vanha astiakaappi toimittamassa tv-tason virkaa. Vanha pieni talonpoikaispöytä oli ennen tyttären huoneessa ja puinen limsakori on aina kulkenut matkassa. 

Ja katossa aarteeni, messinkinen bumling-lamppu. Se jos mikä tekee kodin, säteilee kuin aurinko. 





Kuvat ovat Instagramista, sillä sinne on mukava räpsiä. Järkkäri majailee kaapissa, mutta se on sentään muutettu. 




TallennaTallenna

11/21/2016

Muutto ja muutos. Isoja asioita.


Elämä muuttaa muotoaan, välillä isostikin. Aikakaudet loppuvat ja uudet alkavat.

Sitä kautta blogikin muuttuu, jos sitä päättää pitää yllä, ja minä olen päättänyt. Hiljaiselollahan tämä on pitkään ollut; sisustaminen on ollut elämässä se vähiten kiinnostava seikka. Vaan nyt alkaa pikkuhiljaa jälleen esteetikko minussa nostaa päätään.

Tätä blogia on kirjoiteltu aluksi rintamamiestalosta monet vuodet, viimeiset kuutisen vuotta uudesta hirsitalosta metsien keskeltä ja nyt on vuorossa yhden naisen ja kahden lapsen 67-neliöinen vuokrakoti 1950-luvun kerrostalossa keskellä kaupunkia. Maiseman vaihdokset, nyt ja aiemminkin, ovat olleet erilaisia. 

Mutta, kuten kuvasta näkyy, tutut asiat kulkevat mukana. Nyt ne tekevät kodin ihan uudenlaisten (vanhojen ja paksujen) kiviseinien sisälle. 

Jatketaan tästä. 





Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...